Interreilaamassa, osa 2

Pariisin jälkeen suuntasimme kaverini kanssa eteläiseen Ranskaan, Marseillesiin. Olimme menossa aivan ex tempore tapaamaan edellisenä kesänä Suomessa tapaamaamme G:tä. G oli silloin jo varmaankin nelikymppinen, erittäin hauska ja mukava kreikkalais-ranskalainen mies, joka oli kutsunut meidät luokseen Marseillesiin, jos joskus tulisimme sinne päin. G:n olimme tavanneet eräässä nuorten konferenssissa, jossa hän oli ollut luotsaamassa paikallisten nuorten ryhmää. Olimme viettäneet näiden nuorten kanssa erityisen hauskoja nuotioiltoja laulaen, nauraen ja tanssien, kuten nyt 17-18-vuotiailta nuorilta odottaa voi. Suhteemme G:hen oli siis puhtaasti platoninen, ja aikomuksemme oli vain pyytää häneltä pariksi yöksi yösijaa, ennen kuin jatkaisimme Marseillesista Italiaan päin.

Saavuimme Marseillesiin, hillittömään helteeseen painavien rinkkojemme kanssa yöjunalla Pariisista. Olimme väsyneitä, nälkäisiä ja hikisiä, mutta ensi töiksemme ostimme kartan ja ryhdyimme zoomailemaan, missä päin Marseillesia G meillä olevan osoitteen mukaan asuisi. Kartan mukaan sinne ei ollut asemalta kovin pitkä matka, joten lähdimme tarpomaan hitaasti sinne päin. G ei tosiaankaan osannut odottaa meitä, olimme ilmoitelleet joskus keväällä, että tulemme mahdollisesti kesällä Ranskaan, mutta sille tasolle tiedotus oli jäänyt. Päätimme, että mikäli G ei olisi kotona, lähtisimme iltajunalla eteenpäin jonnekin.

Löysimme lopulta G:n asunnon, jossa ei tietenkään ollut ketään kotona. Olihan arkipäivä, alkuiltapäivä vielä, ja kun tarkistimme G:n postilokeron, näimme sen olevan tyhjä - joten oletimme hänen olevan paikalla, ainoastaan töissä. Työosoitetta tai puhelinnumeroa meillä ei ollut, joten päätimme jäädä odottelemaan, jos G kuitenkin ilmaantuisi kotiin jossain vaiheessa. Uskaltauduimme jättämään rinkkamme vasten G:n ovea ja lähdimme ulos kadulle ihmettelemään. Naapuritalossa sijaitsevasta pikkukaupasta ostimme limua, ja menimme kadun aurinkoisemmalle puolelle G:n taloa vastapäätä sitä juomaan. Istuimme katukäytävällä, kun yllättäen joku puhutteli meitä. Selkämme takana oli autovuokraamo, josta oli tullut nuorehko mies kysymään, haluaisimmeko sisälle ilmastoituun tilaan istumaan. No, mehän menimme mielellämme, ja kyllä siellä olikin ihanan viileätä! Istuimme juttelemassa mukavien työntekijöiden kanssa vajaan puolituntisen verran, kunnes he ilmoittivat, että ikävä kyllä heidän täytyi sulkea liike lounasajaksi. He kehottivat meitä menemään läheiseen pubiin istumaan, sielläkin olisi ilmastointi.

Neuvoa seuraten kävelimme vajaan korttelin päässä olevaan pubiin ja tilasimme itsellemme pienet oluet, ne kun olivat limua halvempaa juotavaa. Juttelimme keskenämme baaritiskillä, kun vieressämme seisova vanhempi mieshenkilö kysäisi, puhummeko englantia. Tottahan toki, ja kohta juttelimme kohteliaasti hänen kanssaan. Mies kertoi olevansa jenkki, joka oli avioitunut ranskattaren kanssa, ja hänellä oli polkupyöräliike Marseillesissa. Hän joi pastiksensa ja kertoi lähtevänsä kotiin syömään, mutta vielä ennen lähtöään hän antoi baarimikolle rahaa ja sanoi tarjoavansa meille vielä toiset oluset. Olimme hieman ymmällämme, emmehän suomalaistyttöinä olleet tottuneet moiseen kohteliaisuuteen, johon ei kaiken lisäksi ollut mitään taka-ajatuksia kytkettynä. Mies nauroi hämmentyneisyydellemme ja sanoi, että hänestä on vain niin mukavaa aina puhua englantia, että hän mielellään tarjoaa siitä hyvästä meille oluet - ja sitä paitsi, hän oletti, ettei meillä reilaajina olisi turhan runsaasti rahanpuolta kumminkaan - ja siinä hän totisesti oli oikeassa. Kiitimme kohteliaasti, ja hän antoi meille korttinsa, ja pyysi käväisemään liikkeessään, jos jäisimme Marseillesiin pitemmäksi aikaa.

Toiset oluet juotuamme päätimme lähteä takaisin rappukäytävään vahtimaan rinkkojamme ja odottamaan G:tä kotiin. Rinkat olivatkin edelleen tallessa, ja jäimme istuskelemaan rappuun niihin nojaillen. Huomaamattamme, oluen ja helteen painaessa, nukahdimme siihen rinkkojemme viereen. Heräsin siihen, kun hissin ovi paukahti aivan vieressä, ja seuraavaksi kuulin tutun äänen sanovan:"Salut!" G oli tullut kotiin. Kömmimme ylös ja halasimme häntä, ja menimme sisään hänen asuntoonsa. Se oli avara, valoisa kaksio. G käski meidän viedä rinkkamme makuuhuoneeseen, soitti naisystävälleen, heitti meille kaksi pyyhettä ja näytti meille suihkun. Sillä aikaa, kun kävimme suihkussa, G touhusi meille pientä syötävää keittiössään. Kohta ovikello soi, ja G:n naisystävä F saapui paikalle. Juttua riitti, mutta kohta G ilmoitti, että olisi aika lähteä syömään illallista. Me estelimme ja sanoimme, että meille riittäisi ihan hyvin joku pikkupala täällä kotona, mutta G nauroi ja sanoi tarjoavansa, eihän tulisi kuuloonkaan, että hänen vieraansa maksaisivat itse ruokansa!

Lähdimme G:n autolla satama-alueelle ja päädyimme pieneen bistroon syömään. Seuraamme liittyi jossain vaiheessa myös A, G:n paras ystävä, suurin piirtein saman ikäinen, mutta G:tä päätä pitempi ja roteva, ruskettunut kiharatukkainen kaveri. Ilta oli hyvin mukava, me saimme kerrankin hyvin syödäksemme ja juodaksemmekin, ja oli jo pimeää, kun lopulta lähdimme takaisin G:n asunnolle. Sinne päästyämme G vaihtoi makuuhuoneeseen lakanat, keräsi itselleen vaihtovaatteet seuraavaa päivää varten ja sanoi lähtevänsä yöksi F:n luo. Me olimme kauhuissamme, mehän voisimme vallan hyvin nukkua olohuoneessa sohvalla, ei G:n meidän takiamme pitäisi minnekään muualle lähteä nukkumaan, mutta G vain vinkkasi silmäänsä ja sanoi, että hyvä vain, kun oli "pakko" mennä F:n luo - sillä eihän oikeasti olisi sopivaa, että hän jäisi yöksi samaan huusholliin meidän kanssamme. Olimme aivan tyrmistyneitä, kun G vielä jätti meille asunnon avaimet ja 70 frangia ruokatarpeita varten, ja kertoi tulevansa lounastunnilla sitten käymään, toivoi, että laittaisimme ruokaa meille kolmelle.

Nukuimme hyvin ja pitkään, ja aamulla kävimme lähimmässä ruokakaupassa ostamassa tarpeet lounasta varten. G tuli kahden maissa kotiin ja söimme yhdessä lounasta, ja G kertoi sitten meille suunnitelmistaan: hän oli lähdössä seuraavana päivänä F:n kanssa neljäksi päiväksi lomalle läheiseen vuoristoon patikoimaan, mutta me voisimme jäädä hänen asuntoonsa, ja A pitäisi meistä huolta sen aikaa. Saisimme jäädä hänen asuntoonsa ja Marseillesiin niin pitkäksi aikaa kuin haluaisimme. Olimme sanattomia - tällaista vieraanvaraisuutta emme olleet koskaan aiemmin kohdanneet - emmekä edes olleet G:n kanssa tosiaankaan mitenkään erityisen hyviä tuttavia! Hyväksyimme tietysti tarjouksen.

Seuraavana päivänä G ja F sitten lähtivät heti aamusta, ja me jäimme A:n kanssa kadulle vilkuttamaan, kun he kaarsivat G:n autolla tiehensä. Me keräsimme sopivasti kamaa mukaamme ja lähdimme A:n kanssa hänen purjeveneelleen, joka oli ankkurissa Marseillesin edustalla, erään pienen saaren satamassa. Saarelle pääsi vuoroveneellä, joka puksutteli mm. kuuluisan Monte Christon kreivin vankilasaaren ja sillä sijaitsevan kivilinnoituksen ohitse. Vietimme A:n purjeveneellä kaksi päivää, uimme ja otimme aurinkoa, kävimme lyhyillä purjehduksilla Marseillesin edustalla, söimme saaren pikku ravintoloissa ja nautimme olostamme. A oli loistava seuramies, meillä riitti tarinoitavaa vähän kaikesta. Toisen päivän iltana palasimme takaisin mantereelle, sillä A:lla olisi seuraavana päivänä tärkeä tehtävä: hän olisi bestmanina erään ystävänsä häissä.

A joutui siis jättämään meidät "oman onnemme nojaan" seuraavaksi ja sitä seuraavaksi päiväksi. Hän tarjoutui jättämään meille rahaa ruokaan, mutta kerrankin kieltäydyimme ja kävimme paikallisessa pankissa vaihtamassa matkashekkejämme rahaksi. A ilmoitti tulevansa sitten noutamaan meitä illalliselle seuraavan päivän iltana.

A:n poistuttua ryhdyimme suunnittelemaan iltaamme: päätimme lähteä omin päin seikkailemaan ja katselemaan Marseillesin iltaelämää. Iltasella sitten laittauduimme hieman parempiin kuteisiin ja lähdimme kävellen ihmettelemään kaupunkia.

Aikamme kierreltyämme jäimme pieneen kahvilaan istumaan ja juomaan olutta. Naapuripöydissä väki vaihtui tasaisin väliajoin, ja lopulta viereiseen pöytään istahti kolme nuoren miehen seurue, joka pian alkoi tehdä kanssamme tuttavuutta. Eipä aikaakaan, kun he jo vetivät tuolinsa pöytämme ympärille ja alkoivat vuorostaan tarjota meille juotavaa. Seuranneiden parin tunnin aikana alkoivat jo paritkin muodostua: kaveriini iski silmänsä joukon lyhin, mutta lihaksikkain kaveri, Jean, joka kertoi olevansa laskuvarjojääkäri ja lomilla armeijasta. Hänen kavereistaan toinen, minua hieman pitempi tumma kundi, Jules, oli puolestaan iskenyt silmänsä minuun, ja kolmas kaveri, pitkä ja pitkätukkainen hippityyppi, Michel, tuntui jäävän kolmanneksi pyöräksi tässä hommassa.

Jossain vaiheessa kyllästyimme baarissa istuskeluun, ja päätimme lähteä G:n asunnolle jatkamaan juhlintaa, vaikka kaverini kanssa olimmekin hiukan epävarmoja siitä, olisiko se kauhean viisasta tai edes sopivaa... Mutta olimme siinä vaiheessa jo niin vauhdissa, että pieni epävarmuus katosi mielestä pian. Minä pääsin kavaljeerini kyytiin, hän oli liikenteessä vespalla, ja muut lähtivät kävelemään porukalla G:n kämpille.

Pääsimme perille kommelluksitta, ja menimme Julesin kanssa suoraan asuntoon. Kävin ratsaamassa G:n baarikaappia (siihen oli annettu lupakin), ja keräsin olohuoneen pöydälle vaikuttavaa pullorivistöä. Julesilla oli jo muitakin asioita mielessä, suutelimme himokkaasti vasten eteisen seinää, kun ovikello jo soi.

Jatkoimme juhlintaa olohuoneessa, kunnes Jules lopulta nappasi minua kädestä ja ilmoitti, että me siirrymme makuuhuoneen puolelle pitämään ihan omia bileitä. Mikäs siinä, aloin olla jo ihan valmista kauraa, joten makkariin päästyämme heittelimme vaatteet päältämme ja siirryimme sänkyyn peuhaamaan. Se olikin varsinainen seksin oppitunti: Jules opetti minulle monenlaista, mm. suihin ottamisen jalon taidon. Rakasteluamme kesti kauan, sillä jossain vaiheessa Jean tuli hakkaamaan makuuhuoneen ovea ja kovaäänisesti vaati meitä tulemaan jo ulos... Meitä nauratti, mutta onneksi olimme jo siinä vaiheessa jo varsinaiset hommamme hoitaneet, nautimme vain seksin jälkeisestä suvantovaiheesta...

Menimme yhdessä suihkuun, ja ehdin vain nähdä, kuinka kaverini ja Jean puolestaan marssivat käsi kädessä makuuhuoneeseen. Kylpyhuoneen seinän läpikin saattoi kuulla heidän touhunsa, ja Jules innostui vielä kerran rakastelemaan kylpyammeessa, veden valuessa niskaamme. Jules lähti ensin kylpyhuoneesta pois, minä sanoin jääväni hetkeksi kylpyyn ja väänsin veden valumaan kunnolla.

En ehtinyt laittaa kylpyhuoneen ovea vielä lukkoon, kun se aukesi ja Michel livahti sisään. Minä hämmennyin täysin, en osannut kuvitellakaan, että joku kundi voisi yrittää kaverinsa tyttöä, mutta Micheliä ei tuntunut lainkaan tilanne häiritsevän. Kuulin, kuinka Jules huikkasi ovelta lähtevänsä hakemaan lähikaupasta olutta, sillä se oli lopussa. En tiennyt mitä tehdä. Michel vakuutteli, ettei Julesia haittaisi ollenkaan, jos minä antaisin hänelle, edes vähän, ihan pikaisesti... Minua hävetti, suututti ja ihmetytti samanaikaisesti. Yritin saada Michelin ulos kylpyhuoneesta, mutta Michel ei oikeastaan puhunut englantia, enkä minä erityisen hyvin ranskaa, joten keskustelusta ei tullut mitään. Michel ei päästänyt minua ulos kylpyhuoneesta, vaan painoi minut seinää vasten ja alkoi hyväillä ja suudella kielloistani huolimatta, ja hetken päästä kiihotuin vastoin tahtoani. Michel avasi housunsa, ja melkein parkaisin nähdessäni hänen kalunsa, joka oli hillittömän suuri ja täydessä tanassa. Michel nosti minua pakaroista ja ohjasi kalunsa sisääni, enkä minä enää mahtanut mitään sille, että tuo suunnattoman suuri kyrpä sai minut huokailemaan nautinnosta. Onneksi naintia ei kestänyt kauaa, Michel tuli nopeasti ja melkein saman tien kuulin, kuinka Jules tuli takaisin.

Michel veti äkkiä housunsa takaisin jalkaan ja livahti saman tien ulos kylpyhuoneesta. Kuulin Julesin huutavan jotain raivoissaan, kiroilevan Michelille, kun hän tajusi, mistä mies oli tulossa, ja sitten ovi paukahti - ilmeisesti Michel oli lähtenyt ja lujaa. Minä istuin kylpyhuoneen lattialla jalat täristen ja itkin. Häpesin kuin koira, sillä tiesin, ettei minun olisi pitänyt antaa Michelin tehdä tekosiaan, olisi pitänyt edes yrittää pistää vastaan, mutta tosiasiassa en uskaltanut, sillä epäilin Michelin olevan muutakin kuin humalassa.

Jules tuli koputtamaan kylpyhuoneen oveen, mutta minä en suostunut laskemaan häntä sisään. Menin suihkuun ja hankasin itseäni puhtaaksi Michelistä, ja itkin koko ajan. Jalkoväliini sattui, Michel ei ollut ollut kovinkaan hellä eikä varovainen, enkä olisi halunnut tulla kylpyhuonesta ulos ollenkaan. Lopulta minun kuitenkin oli pakko.

Jules istui olohuoneessa hurjan näköisenä, kun lopulta tulin ulos kylpyhuoneesta G:n kylpytakissa. Hän kiroili itsekseen, mutta kun hän näki minut, hän tuli luokseni ja halasi minua pitkään. Hän kysyi, mitä oli tapahtunut. En tiennyt, pitäisikö minun kertoa totuus, mutta päätin lopulta kertoa, miten asiat olivat. Sanoin ymmärtäväni, jos Jules ei haluaisi enää jäädä yöksi tapahtuneen jälkeen.

Hän oli pitkään hiljaa, mutta sanoi sitten ymmärtävänsä - hän tiesi, että Michel oli holtiton tapaus, käytti toisinaan huumeita ja oli siksi varsin arvaamaton käytöksessään. Todennäköisesti Michel oli tänäkin iltana ottanut jotain muutakin kuin alkoholia, joten olin Julesin mielestä ollut ihan oikeassa, kun en ollut ryhtynyt vastustelemaan. Tosin minun ei kai olisi pitänyt nauttia touhusta sitäkään vähää, minkä siitä nautin... Sain siis "synninpäästön", ja Jules päätti jäädä yöksi.

Kaverini oli edelleen makuuhuoneessa Jeanin kanssa, ja arvelimme heidän jäävän sinne nukkumaankin, joten ryhdyin laittamaan olohuoneen sohvaa nukkumakuntoon Julesia ja minua varten. Kohta kiehnäsimmekin lusikka-asennossa pimeässä olohuoneessa, ja eihän siinä kauaa mennyt, kun olimme taas täydessä touhussa. Jules totisesti osasi käsitellä naista, hänen kanssaan rakastelu kesti ikuisuuden ja tuntui hyvältä joka hetki. Ja kaverini tukahdutetuista kiljaisuista päättelin, ettei Jeankaan ollut yhtään hullumpi petikaveri... =) Jossain vaiheessa havahduimme siihen, että kaverini ja Jean seisoivat olohuoneen oviaukossa puolialastomina naureskellen, ja ilmoittivat menevänsä suihkuun. Nousimme vielä joksikin aikaa, istuimme kaikki neljä olohuoneessa olutta juoden, kunnes tajusimme, että kello oli jo yli kolme, ja päätimme käydä nukkumaan.

Aamulla rakastelimme vielä Julesin kanssa, mutta kymmenen aikoihin hän sanoi, että hänen pitäisi jo lähteä. Sanoimme hyvästimme, sillä kerroin, etten uskonut meidän enää ehtivän tavata, ja katselin G:n ranskalaiselta parvekkeelta, kuinka Jules hyppäsi vespansa selkään ja hävisi rantabulevardin liikenteen sekaan.

Kohta myös Jean tuli ulos makuuhuoneesta ja kysyi, missä Jules oli. Kerroin Julesin lähteneen, ja Jean meni saman tien suihkuun, pukeutumaan ja lähti hänkin. Kaverini makasi makuuhuoneessa voihkien... oli kuulema paikat hellinä... toin hänelle jääpussin jalkojen väliin ja makasimme vierekkäin G:n sängyssä naureskellen illan ja yön tapahtumille. Häädin kaverini sängystä, keräsin kaikki lakanamme ja työnsin ne pesukoneeseen G:n kylpytakin kanssa. Kaverini vietti aikaansa olohuoneen sohvalla jääpussi jalkojensa välissä, pieni t-paita päällään.

Ripustimme lakanat kuivumaan pitkin kämppää, ja kaverini kävi alakerran kaupasta hakemassa meille patonkia ja juustoa. Söimme ja sen jälkeen vain ajelehdimme pitkin kämppää. Minä siivosin kylpyhuonetta ja järjestelin paikkoja, kun en muutakaan keksinyt, ja kaverini nukkui sohvalla. Tiskasin tiskit ja kuivasin ne, ja mietin, pitäisikö ostaa uusia viinoja juotujen tilalle. Lakanat olivat ehtineet kuivua helteisen kuivassa kämpässä nopeasti, ja petasin niitä juuri takaisin makuuhuoneen sänkyyn, kun ovikello soi. Säikähdin, että G oli jo tullut takaisin, mutta tuskinpa hän olisi ovikelloa soittanut. Menin avaamaan, ja oven takana seisoivat Jules ja Jean.

Olin aivan säädyttömän iloinen nähdessäni Julesin vielä kerran. Pojat olivat tuoneet mukanaan ruokaa, ja söimme yhdessä olohuoneen pöydän ääressä. Ruoan jälkeen Jules ilmoitti meidän valtaavan makuuhuoneen, ja niin ehdimme vielä rakastella kertaalleen, raukeasti vatsat täynnä helteisen päivän lämmössä. Kun kello tuli puoli neljä, pojat lähtivät, emmekä enää sen jälkeen heitä nähneet. Kaverini taisi pitää Jeaniin jonkinlaista yhteyttä vielä jonkin aikaa kirjeitse, mutta sekin hiipui ennen talven tuloa.

Poikien lähdettyä me siivosimme yhdessä kämpän kunnolla ja kävimme suihkussa. Kahdeksan aikaan illalla G ja F palasivat reissultaan, A tuli noutamaan meitä kaikkia ja lähdimme yhdessä illalliselle. Ruokapöydässä istuessamme G kysyi meiltä, olimmeko olleet kiltisti hänen poissaolonsa aikana... Kun A vakuutti, että hän oli pitänyt meitä silmällä, ja mitä G oikein luuli meistä, kuvitteliko hän, että me olisimme "tehneet rakkautta", kuten se ranskaksi ilmaistaan, minä ja kaverini saimme hysteerisen naurukohtauksen ja jouduimme poistumaan hetkeksi pöydästä... G:n ilme oli paljonpuhuva, hän taisi arvata totuuden.

Pari päivää myöhemmin lähdimme Marseillesista eteenpäin. Tuo reilu viikko siellä oli koko interrailin parasta aikaa, eikä vähiten opettavaisten seksikokemusten vuoksi...

Interreilaamassa, osa 1

Pian neitsyydenmenettämisepisodini jälkeen - tai siis, muutamia kuukausia sen jälkeen - lähdin ystävättäreni kanssa reilaamaan. Olimme molemmat innokkaita hankkimaan uusia kokemuksia, pilleritkin oli varta vasten hankittu ennen matkaa. Tämä kaikki tapahtui aikana ennen AIDSia, siitä ei oltu vielä kuultukaan muutamaan vuoteen, joten kortsupaketit eivät varustukseen kuuluneet. Voi nuoruutta ja hulluutta!

Matkamme sujui seksin suhteen erikoisemmissa merkeissä: lähestulkoon jokaisessa pysähdyspaikassamme tapahtui jotain kinkyä, useimmiten tosin olimme itse hyvin passiivisina osapuolina tilanteissa. Köpiksessä lähdimme todella varhain aamulla hostelista taapertamaan juna-asemalle, kun kuulin läheisen puskan takaa yskäisyn. Käännyin katsomaan, käännyin takaisin, ja puin hetken aikaa verkkokalvoilleni piirtynyttä näkymää: keski-ikäistä herrasmiestä, jolla oli mustat pitsirintsikat päällään. Kerroin näystä kaverilleni, joka nauroi, ja kun käännyimme katsomaan, ei kyseistä miestä tietenkään missään näkynyt. Kävelimme bussipysäkille, ja jäimme siihen odottamaan. Kohta meitä lähestyi kadun toisella puolella erittäin asiallisen näköinen herrasmies tummassa puvussaan. Jäin katsomaan miestä ja mietin, mikä kuvassa oli vinossa, kunnes äkkäsin - hänellä oli mustat korkokengät jalassaan, ja hupsis vaan, kun hän lopulta tuli kohdallemme, hän tempaisi pikkutakkinsa auki, ja esitteli sieviä mustia pitsirintsikoitaan, ja kaiken huipuksi hän vetäisi housunsa alas, jolloin saimme ihailla mustia sukkanauhoja sekä verkkosukkia. Jessus, että meitä nauratti, ja setä oli saamastaan huomiosta ihan otettu. Kaverinikaan ei enää pahemmin epäillyt...

Englantiin päästyämme oli junaliikenne vaihteen vuoksi lakon takia sekasorrossa, ja jäimme ensimmäiseen pikkukaupunkiin hosteliin yöksi. Aamulla pohdimme vaihtoehtojamme talon edessä olevan kiviaidan päällä istuskellen, kun kaverini yhtäkkiä nyökkäsi päällään, osoittaen jotain takanani olevaa. Käännyin, ja muutaman metrin päässä meistä seisoi onnettoman näköinen nuori mies likaisessa villapaidassa ja veti käteen. Hyppäsin aidalta ja lähdin uhkaavan näköisenä menemään miestä kohti, ja hän saikin välittömästi jalat alleen. Kävimme sisällä kertomassa tapahtuneesta, ja hostelin vastaava kertoi, että tyyppi oli liikuskellut siellä ennenkin, mutta asialle ei mahtanut mitään.

Jossain vaiheessa päädyimme Victoria Stationille odottelemaan tietoa mahdollisista rikkurijunista, joilla pääsisimme mahdollisesti kanaalin rantaan ja sieltä eteenpäin Ranskaan. Istuessamme rinkkojemme päällä kiinnitin jossain vaiheessa huomioni liituraitapukuun sonnustautuneeseen sankariin, joka tuntui vilahtavan näkökenttääni jatkuvasti, kunnes tajusin äijän kävelevän laajaa ympyrää ympärillämme. Ja eikös vain käsi käynyt jatkuvasti taskussa! Tympäisi jo nämä taskubiljardin pelaajat, ja kun aloimme kovaäänisesti huudella äijälle jotain hävytöntä, hän hävisi äkkiä väkijoukkoon.

Pääsimme sitten aikanaan kanaalinkin yli Ranskaan ja Pariisiin, jossa majoituimme hämärällä sivukadulla olleeseen pikku hotelliin, jonka concierge oli taatusti rumin mies, jonka olin elämässäni nähnyt. Hän oli kertakaikkisen herttainen ja ystävällinen setä, mutta muistutti suurta rupisammakkoa... Hotellikin taisi olla jonkinlainen tuntihotelli, sillä saimme sillä hetkellä ainoan vapaana olleen huoneen, jonka varustuksiin kuului sängyn lisäksi ainoastaan bidee ja lavuaari... Suihkun puuttuessa turvauduimme pesujärjestelyissä Pariisin kuuluisiin kelluviin uimaloihin, joita oli Seinen rannoilla useampiakin. Valitsemassamme laitoksessa oli paljon väkeä, ja saimme hysteerisiä naurukohtauksia seuratessamme ikääntyviä, kurttuisia ja saapasnahkan ruskeiksi paahtuneita äijiä, jotka keimailivat toisilleen uima-altaan reunoilla järkyttävissä kullanvärisissä tangoissa, joissa oli vain pieni riepale lurexia strategista kohtaa suojaamassa, ja ohut kultainen naru persvaossa hinkkaamassa.

Uimalassa sai vuokrata pukeutumista ja riisumista varten pieniä, puisia komeroita, ja ahtauduimme kaverini kanssa sellaiseen. Meillä ei ollut tarkoitustakaan mennä uimaan, vaan halusimme ainoastaan suihkuun, mutta yhdistetyt suihku-ja wc-tilat olivat varsin suojattomia, joten päätimme käydä suihkussa vuorotellen, toisen jäädessä komeroon vahtimaan tavaroita. Minä menin ensin suihkuun, kävin ensin kuitenkin vessassa, ja siellä ollessani kuulin, kuinka naapurivessaan livahti kiireesti joku. Vessasta tultuani menin suihkun luo ja väänsin veden valumaan. Vesi oli haaleahkoa, joten aloin kiireesti pestä hiuksiani peläten vähäisen lämmön katoavan, ennen kuin saisin hiukseni kunnolla huuhdottua. Veden kohinankin läpi kuulin, että joku tuli ulos vessasta, ja oikeastaan enemmän arvasin kuin näin, että se joku oli jossain aivan lähelläni. Yritin raivoisasti huuhtoa shampoota pois silmistäni, ja kun lopulta sain silmäni auki, näin vieressäni seisovan pienen äijän, joka runkkasi raivokkaasti huohottaen. Ja sillä siunaaman hetkellä äijältä tuli, sperma lensi suoraan säärelleni ja minä sain totaalisen raivarin. Äijä ei ehtinyt kunnolla toeta orkustaan, kun minä läimäytin häntä avokämmenellä päin näköä ja kiljuin kuin syötävä! Äijä liukastui lyöntini voimasta, mutta pääsi kuitenkin pakenemaan suihkuhuoneesta ennen kuin ehdin tehdä mitään muuta.

Minä kiroilin sekä ranskaksi että suomeksi, huuhdoin spermoja pois iholtani ja lopulta säntäsin pyyhkeeseeni kietoutuneena takaisin pukeutumiskomeroon, jossa kaverini odotti jo kärsimättömänä. Kerroin tapahtuneesta, ja päätimme mennä yhdessä etsimään äijän käsiimme, jos hän vielä olisi paikalla. Vedin vaatteet niskaani ja kävelimme uima-altaan reunaa ympäri, kun bongasin runkkarin seisoskelemasta altaan äärellä. Ystävättäreni ja minä kävelimme hänen luokseen, ja kun olimme kohdalla, kaverini päästi aikamoisen kiroustulvan, haukkui äijän runkkariksi ja lopulta tönäisimme hänet suoraan altaaseen. Siinä vaiheessa valvoja tuli paikalle, ja kun kerroimme mitä oli tapahtunut, äijä komennettiin ylös altaasta ja heitettiin saman tien ulos koko uimalasta.

Kaverini kävi vielä suihkussa, ja sitten suuntasimme takaisin hotelliimme ilman uusia vastoinkäymisiä... Jatkettuamme matkaa eteläisempään Ranskaan pääsimme sitten lopulta itsekin hieman aktiivisemmiksi osapuoliksi seksuaalisten seikkailujen saralla, mutta se onkin ihan uuden tarinan aihe se.

Taksitar Juniori

Ihan kaikki ammattimaisuuteni ei silloin nuorempanakaan liittynyt seksiin, ainakaan ensin. Ajoin nimittäin aikani myös taksia Stadissa. Kävin taksikurssinkin ja sain ammattiajolupani 90-luvun taitteessa.

Alunperinkin halusin ajaa enimmäkseen iltaisin ja öisin. Jostain syystä kaupungissa on hauskempi huristella, kun valot ovat vilkulla ja ihmiset yleensä viihteellä. Taksikuskin urani sijoittui siihen vaiheeseen, jolloin huutoulasta luovuttiin ja tuli ensimmäiset päätteet, joten kaupunkituntemus oli todellakin tarpeen. Perushelsinkiläisenä (=lue: keskustassa asuneena) minulla vain ei juuri ollut hajuakaan Stadin lähiöistä, puhumattakaan nyt sitten Vantaan ja Espoon takametsistä...

No, useimmat asiakkaat suhtautuivat aloittelijaan positiivisesti - näin yleensä on minusta ammatissa kuin ammatissa. Jokaisella on oppiaikansa, ja jos kotiinsa haluaa, niin kyllähän sitä kuskiakin neuvoo. Naiskuskina sain paljon positiivista huomiota muutenkin: naiset olivat -yleensä - vaikuttuneita siitä, että joku nainen uskaltaa a) ajaa autoa, b) ajaa autoa ihan ammattimaisesti ja c) ajaa autoa yöaikaan. Minä satun olemaan ajofriikki, en autofriikki, eli tykkään kertakaikkiaan vain ajaa autoa. Ihan millaista autoa tahansa, mutta mieluiten etuvetoisia. Onneksi isännälläni oli vain yksi mersu, ja sekin vaihtui pian toiseen merkkiin. Talviaikaan etuvetoisen taksiautoni ikkunasta olikin kiva vahingoniloisena naureskella lieviinkin ylämäkiin juuttuneita saksan ihmeitä...

Miehet olivat puolestaan ihastuneita naistaksikuskiin siksi, että a) olihan kiva nähdä, että joku nainen sentään osaa ajaakin, b) kapakasta palatessa on kiva yrittää pokata viimeisenä epätoivoisena yrityksenä se naiskuski ja c) naiskuski ymmärtää niin kovasti kaikkea mahdollista kaksimielistä vitsailua... Olenhan toki luonteeltani sen verran paatunut, ettei ronskikaan leikinlasku takapenkillä minua häirinnyt, mitä nyt joskus hiljensin jonkun murjaisemalla vielä härskimmän jutun sekaan.

Yhtäkään yötä ei olisi tarvinnut yksin nukkua, jos vain olisi jokaisesta tarjouksesta ottanut vaarin. Paras tarjous taisi olla se, kun pari vain aavistuksen minua nuorempaa, herkullisen hyvännäköistä miehenpuolta ehdotti, että olisin tullut mukaan Kulosaarelaiseen huvilaan bailaamaan - olisi kuulema taksamittari saanut jäädä raksuttamaan. Kieltäydyin kohteliaasti, sillä vuoroni oli vasta alkutekijöissään. Mitähän mahdoin menettää? =)

Yksi mukavimpia muistoja kuskinhommista oli se kerta, kun kävin ensin noutamassa keski-ikäisen naisihmisen kyytiini Ullanlinnasta. Hän oli matkalla lentokentälle noutamaan paria saksalaista liikekumppania, ja heidän piti päästä lentokentältä suoraan Lahteen. Nainen tiedusteli, haluaisinko minä viedä heidät Lahteen, vaikka joutuisin kenties vartin verran odottelemaan kentällä. Tottahan minulle pitkä kyyti kelpasi.

Kentällä jouduin odottelemaan vain muutamia minuutteja, sillä liikekumppanit olivat pelkkine käsimatkatavaroineen selvinneet koneesta ulos vilkkaasti. Nainen tuli eteen viereeni istumaan ja miehet sukeltautuivat auton takapenkille. Varsinkin toinen heistä oli varsin vilkkusilmäinen veijari, jota tarkastelin useaan otteeseen peruutuspeilin kautta, olevinaan vaivihkaa. Seurueella oli kiire, heidän piti olla Lahdessa kello kaksi, ja lentokentältä startatessa kello oli jo muutaman minuutin yli yhden.

Pistin siis parastani saadakseni porukan ajoissa Lahteen. Loppupäässä eli Lahdessa aikaa hukkaantui siihen, että nainenkaan ei ollut aivan varma siitä, mille huonekalutehtaalle olimmekaan matkalla, mutta siitä huolimatta olimme jopa muutamaa minuuttia ennen perillä oikeassa paikassa. Matka oli siis sujunut varsin vauhdikkaasti, ja olin varsin tyytyväinen itseeni, sillä olimme pitäneet silmäpeliä vilkkusilmän kanssa koko matkan - peruutuspeilin kautta. Pieni flirtti piristää kummasti, ja vielä enemmän piristi se, kun mies autosta poistuessaan ojensi kätensä, ja kun ojensin hieman kummastellen omani - luulin, että taksista poistuessa kättely kuuluu saksalaisiin käytöstapoihin... - mies tarttui siihen pehmeästi, suuteli minua kädelle ja sanoi, että oli harvoin nauttinut taksikyydistä niin paljon, ja että oli ollut ilo matkata niin asiantuntevassa kyydissä...

Nam! Kotimatka Lahdesta taittui hyräillen ja hihitellen...

Ammattimaista, osa 2

Seuraava episodi kuului "ammattilaisurani" ensimmäiseen rupeamaan, jolloin tein hommia vain ainoastaan yksin.

Päiväkahvi-ilmoitukseni perusteella oli saapunut myös kirje, jonka sisältö antoi selkeästi ymmärtää kirjoittajan olevan akateemisesti koulutettu henkilö. Kirjoittaja kertoikin kirjeessään olevansa professorina eräässä Suomen yliopistossa, ja käyvänsä silloin tällöin pääkaupunkiseudulla työasioissa. Soitin kirjoittajalle, ja rupattelimmekin puhelimessa pitkän tovin. Kutsukaamme asiakasta tässä vaikkapa Heikiksi. Hän kertoi olevansa jo "myöhemmässä" keski-iässä, viisissäkymmenissä, ja kaipaavansa ihan normaalia seksiä. Heikki oli tulossa pääkaupunkiseudulle jo seuraavan viikon alkupuolella, joten sovimme tapaavamme silloin.

Lupasin soittaa Heikille vielä loppuviikosta varmistaakseni tapaamispaikan, sillä hän halusi minun tulevan hotelliinsa. Perjantaina soittelinkin, ja tapaamispaikaksemme varmistui Hotelli Marski. Sovimme lisäksi, että hän tulisi hakemaan minut sovittuna kellonaikana hotellin edestä, sillä hänellä ei tuolloin ollut vielä huoneensa numeroa tiedossa.

Sovittuna tapaamispäivänä kävin suihkussa hyvissä ajoin, meikkasin huolellisesti ja huomiotaherättämättömästi, ja valitsin varastoistani konservatiivisen seksikkäät alusvaatteet. Niiden päälle puin hyvinkin viattoman opiskelijatytön varustuksen: mustat trikoot ja pitkän hupullisen paitatunikan. Jalkaani vedin yli polven ulottuvat mokkasaappaat ja kaiken päälle riittävän lämpimän talvitakin.

Tapaamispaikalle hotelli Marskin eteen saavuin muutamaa minuuttia ennen sovittua aikaa. Olin kuvaillut Heikille talvitakkini tunnistamista varten, eikä mennyt kuin hetki, kun hotellin aulasta astui ulos charmikkaasti ohimoilta harmaantunut, viisikymppinen mies. Hän tuli luokseni ja kysyi, olinko oikea henkilö, kättelimme ja menimme sisään. Toivoin näyttäväni riittävän neutraalilta, ettei minua ainakaan ensi silmäyksellä oletettaisi maksulliseksi ammattilaiseksi.

Menimme hissillä kerrokseen, jossa Heikin huone oli. Hän vaikutti aavistuksen verran hermostuneelta, joten yritin parhaani mukaan toimia mahdollisimman luontevasti, vaikka olin itsekin varsin hermostunut - tämä oli ensimmäinen kertani hotellissa kenenkään asiakkaan luona. En oikeastaan tiennyt, mitä odottaa.

Heikki auttoi kohteliaasti takin yltäni huoneeseen päästyämme, ja huomautti jotakin ystävällistä asustani. Hän otti esiin pullon kuohuviiniä ja kysyi, maistuisiko minulle. Tottahan minulle maistui, ja mies selvästi kaipasi pientä juttuhetkeä ennen varsinaiseen toimeen ryhtymistä. Istuimme huoneen nojatuoleihin ja aloimme jutella kuohuviinilasit käsissämme. Heikki kertoi minulle enemmän itsestään: hän oli jo puolessa välissä kuuttakymmentä, naimisissa ja kahden aikuisen lapsen isä. Avioliitto ihan OK, mutta kuten ilmeisesti monet kauan aviossa olleet miehet tapaavat tehdä, kaipasi vaihtelua. Heikki kertoi, että omalla yliopistolla mahdollisuuksia syrjähyppyihin luonnollisesti olisi ollut, mutta hän ei halunnut mitään jälkiseuraamuksia, ja jostain syystä tunsi voivansa luottaa minuun. Rauhoittelin häntä, ja kerroin, että minulla ei ollut mitään aikeita aiheuttaa kenellekään vaikeuksia, olin tässä hommassa vain ansaitsemassa rahaa ja senkin vain vaihtamalla omaa palveluani käteiseen.

Keskustelumme jatkui ja jatkui, ja äkkiä oli tunti mennyt. Huomautin tästä Heikille, ja sanoin, että vaikka istuisin vain juttelemassa, taksani oli silti sama. Heikki kysyi, oliko minulla johonkin kiire, ja jos minulle vain sopisi, voisimme todellakin vain istua ja jutella. Hän oli nimittäin epävarma siitä, olisiko hänestä edes mihinkään tällaisessa tilanteessa. Naurahdin, ja sanoin, että eihän sitä yrittämättä tiedä, ja ehkä olisi jo aika yrittää, sillä muuten ilta vierähtäisi todella pitkäksi.

Pyysin Heikin sängylle viereeni istumaan, ja hänen hermostuneisuuttaan poistaakseni kysyin, voisinko vaikka vähän hieroa hänen hartioitaan. Hän istuutuikin mielellään lattialle jalkojeni väliin, ja aloin hieroa hänen hartioitaan ensin varovasti ja sitten hieman tiukemmin. Annoin käteni liukua välillä alemmas ja availin hitaasti hänen paitansa nappeja. Välillä kumarruin niin, että rintani nojasivat hänen selkäänsä ja suutelin häntä korvan taakse ja niskaan. Heikin tihentyneestä hengityksestä pystyin päättelemään, että hän ainakin kiihottui tekemisistäni.

Pyysin häntä nousemaan ja riisumaan paitani, minkä hän tekikin. Samalla sain tilaisuuden sivellä hänen sepalustaan, jossa jo tuntui jotakin lupaavasti kovettunutta. Riisuimme toisiamme, ja hän huokasi ihastuksesta nähdessään alusasuni mustat pitsit. Kävimme sängylle lepäämään, ja minä kysyin, haluaisiko hän minun ottavan suihin. Heikin silmät kirkastuivat, ja hän hymyili, kun vedin silkkiset bokserit alemmas ja paljastin komeasti kovana seisovan kalun. Otin sen suuhuni hellästi, nuoleskelin ja imin, ja kuuntelin, kuinka miehen hengitys tiheni jatkuvasti ja hän alkoi huokailla mielihyvästä.

Päästin kalun hetkeksi suustani ja kysyin, halusiko hän minun jatkavan loppuun asti... Heikki vain nyökkäsi ja minä kävin uudestaan hänen kalunsa kimppuun. Hieroin kiveksiä samalla, suukottelin niitä välillä hellästi ja imin taas hänen kaluaan. Pian aloin runkata kalua kädelläni samalla, kun imin voimakkaasti, eikä kestänyt kauaakaan, kun Heikiltä tuli. Kun lopulta nostin pääni, näin Heikin silmissä kyyneleet. Kauhistuin, mutta Heikki vain sanoi, että se oli hänen elämänsä ensimmäinen suihinotto... uskomatonta, ja liekö tottakaan, mutta niin vain tuo mies tirautti pienet itkut silkasta onnesta.

Lepäilimme hetken yhdessä sängyllä, kunnes huomautin, että minun olisi varmaan parasta jo lähteä. Heikki veti päälleen hotellin kylpytakin ja kaivoi pikkutakkinsa taskusta minulle rahani: hän ojensi minulle kahdeksan satasta, ja kysyi, riittäisikö se, sillä aikaa oli jo kulunut jonkin verran yli sovitusta puolitoistatuntisesta. Minä sanoin sen olevan aivan riittävä korvaus ajastani, ja puin vaatteet päälleni. Istuimme vielä hetken kuohuviiniä nautiskellen, ja yllätyksekseni Heikki totesi: "Sinä olet juuri sellainen nuori nainen, jollaisen toivoisin pojalleni puolisoksi..." Olin yhtäaikaa sekä hämmentynyt että otettu, enkä voinut olla ajattelematta, millainen tilanne syntyisi, jos Heikki todella esittelisi minut pojalleen... Siinä voisi syntyä ihan uudenlaista kihinää isän ja pojan välille...!

Lähdin siis hotellista 800 markkaa rikkaampana, ja mietin mielessäni, että se oli todellakin elämäni helpoimmin ansaittua rahaa. Pelkästä suihinotosta moinen summa...! Heikin kanssa ehdimme tavata vielä toistekin, ja silloin ei enää ihan pelkkä suihinotto riittänytkään - hän maksoi minulle kokonaisesta yöstä, ja sen yön aikana ehdimmekin puuhata monenlaista...

Juhannuksena, kerran...

Lähestyvän keskikesän juhlan kunniaksi pieni tarina kauan sitten vietetystä juhannuksesta:

Tämä tapahtui Jasun ja minun myrskyisän seurustelun puolivälin tiimoilla, taisi olla 80-luvun loppupuolta. Kesä näytti parhaat puolensa, hellettä oli jatkunut jo pari viikkoa, ja merikin oli lämmennyt ennenkuulumattomaan lämpötilaan: merivesi oli 25-asteista!

Olin sopinut juhannuksen vietosta ystävättäreni kanssa. Hänen perheellään oli mökkeröinen jossain Porkkalassa päin, ja sinne olin menossa jo muutama päivä ennen jussia makailemaan kallioilla ja höpöttelemään tyttöjen kesken.

Jasu oli jäänyt Stadiin, oli kuulema remppahommia tehtävänä isänsä kanssa. Olimme taas vaihteeksi todenneet, että ei tästä yhtään mitään tule ja annetaan olla, joten sitä suuremmalla syyllä oli mukavaa mennä potemaan ns. sydänsuruja tyttökaverin kanssa mökille. Auringon porottaessa nahkaa, keskikaljapullon lämmetessä kivenkolossa ja romanttisia höpöhöpö-juttuja lukiessa sydänsurut kyllä liukenivat varsin olemattomiin, iltasella saattoi olla hieman haikea olo, mutta siinä kaikki.

Juhannusaatto oli ehtinyt vasta puolille päivin, kun kaverini äiti tuli hakemaan minua puhelimeen. Olin lievästi hämmästynyt - kuka ihme minua täältä tavoittelisi, kun omat vanhempani olivat ulkomaanreissulla ja veljeni perheen omalla mökillä? Soittaja oli Jasu. Hän oli numerotiedustelusta saanut selville mökin puhelinnumeron, minä en sitä ollut hänelle antanut. Remppahommat oli tehty ja Jasu oli vapautettu juhannuksen viettoon. Voisinko mitenkään ajatella tulevani takaisin Stadiin? Hänellä oli niin ikävä, niin yksinäistä...

Tuossa vaiheessa olin vielä niin sekopäisen langennut tuohon mieheen, että päätin lähteä. Tyttökaverini ei tietenkään ollut erityisen mielissään suunnitelmien muutoksesta, mutta hän tiesi tilanteen, eikä pahemmin syytellyt. Hän selvitti seuraavien junien lähtöajat Kirkkonummen asemalta, minä pakkasin tavarani ja kohta istuimme autossa matkalla asemalle. Soitin Jasulle asemalta, ja hän lupasi olla junaa vastassa.

Koko matkan kiroilin itsekseni typeryyttäni ja herkkäuskoisuuttani. Jasun tuntien ei olisi ollut ollenkaan outoa, että mies olisi tehnyt minulle oharit. Voi helvetti, että olinkin naiivi... Juna saapui Helsinkiin, ja jo kaukaa näin Jasun pitkänhuiskean olemuksen asemalaiturilla. Lähdimme saman tien minun luokseni.

Kävimme yhdessä suihkussa, rakastelimme kylpyhuoneen seinää vasten, eikä mökiltä palaaminen enää tuntunut ollenkaan huonolta ajatukselta. Jääkaappi oli tyhjä, joten oli pakko lähteä etsimään ruokaa jostain muualta. Kävelimme kuumuutta hohkavia katuja pitkin keskustaan. Helsinki oli lähes tyhjillään, Aleksilla kävellessä vastaan tuli vain muutamia ihmisiä, ja Espallakin väkeä oli vain kourallinen. Keskikesän juhla oli totisesti tyhjentänyt kadut.

Istuimme pari tuntia Kappelin terassilla, ja lähdimme sitten kävellen kohti Kaivopuistoa. Vaikka iltapäivä olikin jo pitkällä, Kaivarin nurmikoilla näkyi auringonpalvojia siellä täällä. Puiden varjot alkoivat venyä pitemmiksi, kun kävelimme pitkin rantaa, poikkesimme mattolaiturille ja pohdimme, pääsisikö Uunisaareen vielä veneellä. Ei päässyt.

Palasimme Kaivopuistoon, ja jäimme nojailemaan vanhan lehmuksen runkoa vasten, suudellen. "Tekee mieli," kuiskasi Jasu korvaani, ja tunsin tutun kihelmöinnin jalkovälissäni. Kävelimme käsi kädessä kallioiden juureen, pensaiden taakse. Katselimme ympärillemme - ketään ei näkynyt. Vedin nopeasti pikkuhousut pois jalastani ja piilotin ne reppuuni, ja käännyin nojaamaan viileää kalliota vasten. Jasu nosti hameeni ylös vyötärölle ja hyväili pakaroitani. Poskeni painui kiveä vasten, tunsin Jasun jäykän kalun työntyvän minuun ja Jasun käden hiuksissani. Pensaikossa oli hämärää, ja siellä haisi lievästi kusi, mutta minä en sitä enää huomannut. Tilanteen puolijulkisuus, päivän tapahtumat ja se jatkuva himo, jota Jasua kohtaan tunsin, tekivät tilanteesta tajuttoman kiihottavan. Niin Jasullekin, sillä rakastelua tuskin kesti montaa minuuttia, kun hän jo tuli.

Onneksi repussani oli nenäliinoja, niillä saimme siistittyä itseämme hieman, ennen kuin taas vedin pikkuhousut nopeasti jalkaani ja vedin hameeni alas. Meitä nauratti, kun samosimme ulos pusikosta, ja lähdimme kävelemään kohti lähintä ratikkapysäkkiä.

Ammattimaista, osa 1

Olen elämässäni myynyt seksiä kahteen eri otteeseen, siis toiminut semiammattilaisena, tarjonnut päiväkahviseuraa, huorannut - nimittäkää sitä ihan miten haluatte. Oikeastaan kolmas tapa tai ote oli tuo puhelinseksin myyminen, mutta en ihan välittäisi sitä kategorioida samaan kastiin kuin fyysisen kontaktin myymistä.

Motivaationi kyseiseen toimintaan oli tietysti raha. Opiskelijana ylimääräinen fyrkka kelpaa aina, ja vaikka tein jatkuvasti monenlaisia "rehellisiäkin" töitä, ei rahaa koskaan ollut liikaa. Tai sitten en vain sitä osannut käyttää. Ja koska suhteeni seksiin on aika mutkaton - kuten olette ehkä huomanneet - päätin kokeilla onneani myös tällä saralla. Tilannetta helpotti myös se, että asuin vakituisessa asunnossani käynnissä olevan remontin vuoksi väliaikaisessa kämpässä - joten sinne voisi myös kutsua tarvittaessa asiakkaita, parin kuukauden päästä olisin jo taas toisessa osoitteessa.

Ensimmäinen työrupeamani tapahtui aikana, jolloin kännyköitä ei vielä ollut - voi hyvä tavaton, kuinka helppoa homma olisikaan ollut prepaid-liittymien valtakaudella... Siihen aikaan homma toimi niin, että hiippailin Hesarin konttoriin viemään Henkilökohtaista-palstalle pikkuilmoituksen, jossa luvattiin päiväkahviseuraa. Rehellisyyden nimissä taisin mainita tekstissäkin pyöreydestäni, ettei vain kukaan kuvittelisi saavansa missimittaista neitosta seurakseen.

Viikkoa myöhemmin kävin noutamassa samaisesta konttorista paluupostini. Oli aikamoinen kynnyskysymys ensinnäkin viedä moinen ilmoitus, ja vielä suurempi hämmennys tuli siitä, kun vastauksia oli vino pino, liki sata kirjettä yhden viikon aikana. Kaikkeen tottunut virkailija sanoi, että kannattaa tulla uudemman kerran vielä parin päivän päästä, postia todennäköisesti tulisi vielä myöhemminkin.

Kotiin päästyäni ryhdyin lukemaan kirjeitä. Oli pitkiä, seikkaperäisiä kirjeitä, joissa lähettäjä kuvaili itseään, halujaan, mittojaan ja ehtojaan. Oli lyhyitä lappusia, joissa oli puhelinnumero ja pyyntö soittaa tiettynä aikana. Oli kaikkea siltä väliltä. Oli upeasti kirjoitettuja, mielikuvituksellisia tarinoita ja kirjoitusvirheitä viliseviä onnettomia sepustuksia, ja kaikkien takana suorastaan tuskainen naisentarve.

Oli pakko lajitella kirjeet kolmeen nippuun: omaan nippuunsa ne, joille vastaisin joka tapauksessa jotain - toiseen ne, jotka olivat vähän siinä ja siinä, ja kolmanteen ne, jotka menisivät roskiin. Roskiin päätyivät lappuset, joissa oli pahoja kirjoitusvirheitä, törkeää tekstiä tai puutteelliset yhteystiedot, eli pelkkä osoite. Kirjeenvaihtoon en ollut kenenkään kanssa ryhtymässä, yhteydenottoa varten olin pyytänyt puhelinnumeroa, enkä aikonut siinä suhteessa joustaa. Siinä ja siinä -kasaan päätyivät sellaiset, jotka olivat ilmoittaneet olevansa sinkkuja tai oli jokin muu asia, joka minua mietitytti.

Ryhdyin soittelemaan päiväkahviseuraa kaipaaville. Joidenkin kanssa keskustelu päättyi mainittuani hinnan, jotkut kertoivat, ettei enää syystä tai toisesta kiinnosta. Lopulta potentiaalisia asiakkaita kuitenkin kertyi toistakymmentä, ja arvelin, että se määrä riittäisi hyvinkin korjaamaan taloustilannettani parempaan suuntaan. Ensimmäisen asiakkaan kanssa sovin tapaamisen jo seuraavaksi päiväksi.

En voi kieltää, etteikö olisi hermostuttanut aivan tavattomasti. Olin jo puhelimessa jonkin verran itseäni kuvaillut, sillä en halunnut kenenkään ostavan niinsanotusti "sikaa säkissä", mutta ainakaan tämä asiakas ei halunnut perääntyä, vaan nimenomaan tykkäsi pyöreistä tytöistä. Olin varustautunut uuteen ammattilaisuraani hankkimalla jonkin verran seksikkäitä alusvaatteita, mutta olin silti ihan pihalla ja hukassa odottaessani asiakastani. Keitin jopa kahvia, siltä varalta, että mies oikeasti haluaisi myös sitäkin...

Ovikellon soidessa käteni tärisivät aivan hillittömästi ja tuntui, että sydän juoksee itsekseen rinnasta ulos, niin hermostunut olin. Asiakas oli hyvin tavallisen tuntuinen, keski-ikäinen mies, minua vain hieman pitempi (olen itse missimittainen pituudeltani, muutenhan en sitä olekaan) ja rauhallisen oloinen. Esittäydyimme, ja mies ojensi minulle Alkon pussin. Hän oli käynyt ostamassa pikkupullon konjakkia, arveli sitä ehkä tarvittavan. Istuimme keittiössä, ja tarjosin miehelle kahvia, kun kerran konjakkiakin oli. Juttelimme monenlaista, häntä kiinnosti tietysti, olinko tehnyt hommia ennenkin, ja jotenkin hän vaikutti tyytyväiseltä siihen, kun kerroin, että olen itse asiassa ekakertalainen näin ammattilaisena. Mies kertoi käyttäneensä tämäntyyppisiä palveluja ennenkin, jonkun kerran, mutta ei ilmeisesti ollut kokenut tosiammattilaisten palveluita kovin mukaviksi, "tuntuu kuin liukuhihnalla olisi", kuten hän kommentoi. Minä olin luvannut hänelle maksimissaan kaksi tuntia aikaa, se tuntui aivan riittävältä asialliseen tapaamiseen.

Mies oli naimisissa, ja uteliaisuuttani kysyin, miksi hän kaipasi seksipalveluja, jos hänellä kerran vaimokin on. Mies ei oikein osannut antaa selvää vastausta, vaimokin kuulema antoi ihan suosiolla aina pyytäessä, eli puutteesta ei ollut kyse. Ehkä mies vain kaipasi "kiellettyä hedelmää" tai jokin juttu siitä kotiseksistä vain puuttui.

Parin kahvimukillisen ja konjakkipaukun jälkeen siirryimme yhdistetyn makuu- ja olohuoneeni puolelle. Siinä vaiheessa pyysin miestä maksamaan, ja mies kaivoi lompakostaan sovitut viisi satasta. Miestä tuntui kovasti kiihottavan mustat verkkosukkani ja musta-punainen alusasu, jotka tulivat esiin riisuttuani asiallisen mustan puolihameeni ja paitapuseron. Hän ei halunnut, että olisin ottanut ne pois seksin ajaksi, joten annoin niiden olla päälläni. Vaimo ei kuulema koskaan suostunut sellaisia käyttämään. Joten siinä sitten ehkä se syy seksipalveluihin.

Mies viipyi luonani lähes koko kaksituntisen, ehdimme naida peräti kolme kertaa sinä aikana. Mitään ihmeellistä siinä ei ollut, mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli ensimmäiseksi niin harmiton ja mukava, etten ainakaan tullut katumapäälle koko homman suhteen heti alkajaisiksi. Mies kävi lopuksi suihkussa, halusi minut sinne kanssaan, ja suihkun jälkeen hän pukeutui ja lähti suudeltuaan ensin minua poskelle ja luvattuaan ottaa yhteyttä uudestaan parin viikon päästä. Minä vaeltelin pari tuntia päämäärättä huoneistossa, kunnes vedin vaatteet päälleni ja kävelin läheiseen korttelikapakkaan muutamalla kaljalle. Olihan minulla nyt siihen varaa.

Käsittämätöntä tuuria

Mistähän johtuu, etten oikeasti, koskaan, milloinkaan elämässäni ole joutunut tekemisiin TODELLA kusipäisten miesten kanssa? Siis sellaisten idioottien, jotka alistavat, hakkaavat ja manipuloivat naisiaan, repivät itsetunnon riekaleiksi ja heittävät sitten menemään, jos heille sattuu niin sopimaan... Monenlaisia kusipäitä, noin niinkuin lievemmällä tasolla, on toki eteen tullut, onhan noita miehiä niin monta ohi kulkenut, että pakko siihen sakkiin on ihan todennäköisyyslaskennan periaatteella osua niitä mätiäkin omenia. Ehkä minulla on jonkinlainen kusipäätutka, jonka avulla olen pystynyt luotsaamaan tieni pahimpien tapausten ohi. Ehkä.

Parhaalla ystävättärelläni ei ollut, ainakaan siinä vaiheessa, kun hän erosi miehestään ja koki jonkinlaisen seksuaalisen vapautumisen. Minä olin sinkkuvaiheessa, ja hän eli uudestaan löydettyä tai oikeastaan täysin kokematta jäänyttä nuoruuttaan, joten luuhasimme Kallion kapakoissa. Olutta, tupakkaa ja miehiä kului, yöt jäivät lyhyiksi ja koulupäivät vielä lyhyemmiksi.

Eräänä iltana ystävättäreni tapasi kantamestassamme puhdasverisen Kusipään. Minä en tuossa vaiheessa edes tajunnut, miksi inhosin miestä ensinäkemältä, enkä kyennyt ymmärtämään, mitä ystävättäreni - fiksu, fiksu, fiksu nainen - näki siinä rentussa. Jotain animaalista vetovoimaa siinä varmaan oli, ilmeisesti Äijä oli sängyssä niin taitava, että ystävättärenikin ryhtyi miesten tapaan ajattelemaan genitaaleillaan.

Minulla oli omat, pahat aavistukseni Äijästä, ja siksi luuhasin usein ystävättäreni mukana - en halunnut jättää häntä yksin Äijän kanssa, ainakaan silloin, kun olimme kapakassa. Mitä kapakan jälkeen tapahtui, siihen en juuri voinut vaikuttaa, mutta lähdinpä pari kertaa Äijän ja hänen kaverinsa kanssa heidän kimppakämpilleenkin yöksi, vain ollakseni lähellä ystävääni, jos jotain tapahtuisi.

Jossain vaiheessa ystävättäreni kertoi, että Äijällä oli ehdonalainen päällä. Jo sen olisi mielestäni pitänyt saada ystävättäreni edes hieman varuilleen Äijän suhteen, mutta ei. Kysyin varovasti, mistä tuomio oli tullut - kuulema oli pahoinpidellyt poliiseja. Tuo tieto sai minut tekemään jotain sellaista, josta en ole erityisen ylpeä, mutten edelleenkään pahoillani. Minulla oli - tietenkin - mieslaumassani myös yksi poliisi, jonka kanssa olin jäänyt jonkinlaiseen naimakaveri-suhteeseen lyhyeksi jääneen seurustelumme jälkeen. Törmäsimme toisinaan ja poikkesimme petissä, mutta kumpikaan ei enää kaivannut enempää. Miehestä oli ollut minulle toisinaan jotain hyötyäkin - poliisi on kuitenkin joissakin piireissä edelleen toimiva pelote.

Soitin Poliisille ja pyysin - vaikka tiedän, että poliisi ei todellakaan saisi tällaista tehdä - että hän tsekkaisi minulle, mikä tämä tuomiojuttu oikeasti on. Minulla oli niin pahat vibat Äijästä, että halusin tietä totuuden Äijän tuomiosta ja sen syistä, vaikken luultavasti koskaan voisi kertoa tietojani ystävättärelleni. Poliisi soitti minulle parin tunnin päästä: Äijä oli tosiaankin saanut tuomion siitä, että oli pahoinpidellyt poliisia. Siis niitä poliiseja, jotka olivat tulleet paikalle, kun hän oli hakannut avovaimoaan. Ystävättärelleni Äijä oli väittänyt, ettei ole koskaan eläessään lyönyt naista. No, ehkä avovaimoa ei lasketa.

Vain muutama päivä sen jälkeen ystävättäreni soitti minulle keskellä yötä. Hän asui aivan lähelläni, ja hän itki puhelimessa hysteerisenä. Äijä oli vetänyt häntä turpaan vain vajaa tuntia aikaisemmin, lähellä kantamestaamme. Heille oli tullut kinaa jostain naurettavasta pikkuasiasta snagarin jonossa, ja Äijä oli alkanut ensin töniä, sitten läpsiä, sitten hän oli repinyt ystävätärtäni hiuksista ja lopuksi vedellyt avokämmenellä kunnon flidareita niin, että ystävättäreni oli lentänyt nurin. Hän itki ja pyysi, että saisi tulla luokseni loppuyöksi. Lähdin hakemaan hänet luokseni ja istuimme sen yön juoden teetä ja puhuen.

Äijällä oli selvästi kokemusta naisten hakkaamisesta, sillä ystävättäressäni näkyi hyvin vähän mitään jälkiä. Hänellä oli kuhmu takaraivossaan seurauksena kaatumisesta ja pään lyömisestä katuun. Kasvoissa näkyi pientä punotusta lyöntikohdissa, mutta siinä kaikki. Tiesin kuitenkin, ettei ystävättäreni valehtele. Pohdin pitkään, kertoisinko hänelle totuuden. Kysyin, aikoiko hän vielä tavata Äijää tämän jälkeen. Hän ei tiennyt, ja kohta alkoi se tuttu virsi: ehkä mä ärsytin sitä jotenkin tosi paljon, se oli aika huonolla tuulella koko illan, mun ei ois pitänyt vittuilla sille siitä ja tästä ja tosta... en ole kovinkaan monia pahoinpideltyjä naisia tavannut, toki lukenut, ja kaikki tuo kuulosti niin kovin tutulta.

En kertonut ystävättärelleni vielä mitään, ajattelin odottaa, jos vaikka koko suhde päättyisi tuohon tapaukseen, mutta ei - viikon päästä he olivat taas yhdessä. Joten eräänä iltana, kun olimme kahdestaan liikenteessä, kerroin hänelle tietoni. Kuten arvata saattaa, hän oli minulle vihainen, ja olin sitä osannut odottaakin. Mutta painotin kertoessani, että olin todella peloissani hänen puolestaan, ja se oli ainoa syy, miksi olin ottanut Äijästä selvää. Ystävättäreni syytti minua siitä, etten ollut koskaan pitänyt Äijästä. En edes kieltänyt, olin sen kyllä sanonut ääneen ennenkin. En pitänyt, vaan inhosin ja pelkäsin, en itseni puolesta vaan ystävättäreni puolesta.

Ystävyytemme kärsi jonkinlaisen kolauksen tuosta. Varsin pian tapahtuneen jälkeen tapasin tulevan aviomieheni, koulunkäynnissäni alkoi harjoittelujakso, joten lopetin baanalla roikkumisen lyhyeen. Miehenikin ehti tavata Äijän pari kertaa, ja oli samaa mieltä kanssani tyypistä. Äijä sai hänen niskakarvansa pystyyn.

Jossain vaiheessa sitten kuulin, että suhde oli loppunut, mutta vasta monen vuoden jälkeen kuulin koko totuuden: ystävättäreni oli lähtenyt alkukeväästä Äijän kanssa miehen kotipaikkakunnalle viikonlopuksi. Siellä he olivat juhlineet Äijän kavereiden kanssa, ja heille oli tullut jossain vaiheessa pientä sanailua jostain aiheesta, mutta ystävättäreni ei varuillaan olostaan huolimatta ollut ottanut tilannetta kovin vakavasti. He olivat menneet yhdessä nukkumaan, ja kaikki oli vaikuttanut olleen ihan OK, mutta yhtäkkiä, kesken uniensa, ystävättäreni oli herännyt siihen, että Äijä oli hereillä ja aivan raivona. Äijä oli kuristanut häntä ja sanonut tappavansa, että loppuisi se saatanan nalkutus joka asiasta. Ystävättäreni oli jotenkin päässyt pakenemaan henkensä hädässä pois makuuhuoneesta ja lukkiutunut vessaan. Vasta parin tunnin päästä hän oli uskaltautunut sieltä ulos, hiipinyt hakemaan vaatteensa ja tavaransa makuuhuoneesta, jossa Äijä nukkui sikeästi, ja kävellyt sitten saman tien ulos asunnosta, kaupungista ja Äijän elämästä. Hän oli hypännyt ensimmäiseen kaupungista lähtevään bussiin, joka oli edes summittaisesti tulossa Helsinkiin päin, ja varsin monen mutkan kautta lopulta päässyt kotiin.

Äijä oli ottanut yhteyttä myöhemminkin, mutta pysynyt -ihme kyllä- kiltisti poissa. Ystävättärelleni jäi siitä suhteesta erittäin ikäviä muistoja: ilmeisesti muitakin pahoinpitelyjä kuin nämä kaksi, joista minä sain kuulla, minkä lisäksi hän menetti varsin suuren summan rahaa, jonka oli lainannut Äijän kaverille (missähän mielenhäiriössä sekin oli tapahtunut?).

Onneksi Siperia sitten kuitenkin opetti, niin minulle kuin ystävättärellenikin jotain. Minä tavallaan uhrasin ystävyytemme, sillä se ei koskaan enää ollut entisellään... mutta ystävättäreni myös kertoi minulle, että vaikka hän aluksi olikin ollut minulle erittäin vihainen, kertomani oli saanut hänet varuilleen Äijän suhteen. Ja voi olla, että tuo varuillaanolo oli pelastanut hänet sillä viimeisellä kerralla.

En tuntenut itseäni erityisen sankarilliseksi - mutta olen totisesti edelleen kiitollinen siitä, että minulla on ollut toimiva kusipäätutka.

Miehisiä käytöstapoja

Tavanomaisena perjantai-iltana olin änkeytynyt ystävättäreni kanssa turhankin suosittuun helsinkiläiskapakkaan, jota oikeasti inhosin. Niinsanottu viinikellarin puoli oli täynnä ihmisiä, tupakansavua, hien, hajuveden ja oluen lemua. Ystävättärelläni oli paha tapa aina kyseisessä kapakassa kadota kuin pieru Saharaan muita kavereitaan etsimään, joten välttääkseni pahimmat ahdistus- ja vitutuskohtaukset jäin seisoskelemaan lähelle ulko-ovea, paikkaan, jossa ilma edes hetkittäin vaihtui.

Olin tarkkailutuulella, joten seisoskelin tuoppi kädessäni ja katselin ympärilleni. Lähistöllä seisoskeli miesporukka, joiden juttuja kuuntelemalla selvisi varsin pian, että kyseessä oli polttariseurue, jonka polttarit jatkuivat jo toista päivää. Kyseisen porukan minua lähimpänä oleva herrashenkilö harrasti selvästi myös tarkkailua: hän kääntyi ajoittain mittailemaan ympäristöään, ja bongasi minut. Hän siirtyi lähemmäksi ja alkoi iskeä juttua, tätä jatkui muutaman virkkeen verran, ja sitten hän taas kääntyi keskustelemaan oman seurueensa kanssa.

Olin lievästi huvittunut hänen tyylistään, sillä kävimme tosiaankin katkokeskustelua; muutaman minuutin välein hän kääntyi, vaihdoimme muutamat mielipiteet milloin mistäkin asiasta, ja sitten hän taas liittyi oman porukkansa juttuihin. Kovin pitkään emme tätä ehtineet harrastaa, kun kuulin hänen sanovan jollekin kavereistaan, että oli päättänyt lähteä kotiinsa. Irrallisista huomautuksista päättelin myös, että kotona odottaisi avovaimo, jolla ei välttämättä olisi mitään kovin rakentavaa sanottavaa siitä, että mies oli hillunut kaverinsa polttareissa vuorokauden kauemmin kuin oli luvannut.

Kun mies kääntyi lähteäkseen naulakoille päin, minuun iski pikkupaholainen; olin jo pitkään mietiskellyt, miten miehet suhtautuisivat siihen, jos heille ihan noin muitta mutkitta ehdottaisi pikku panoa, samaan tyyliin kuin miehillä on tapana ehdotella meille naisille. Tässä olisi sopiva koekaniini, sillä omilla mittareillani mitattuna mies oli oman tavanomaisen tasoni yläpuolella tai ainakin ihan niillä rajoilla: nuorehko, varakkaan näköisesti pukeutunut ja lähes mallitasoa ulkonäöltään. Siis kerrassaan harvinainen saalis minulle; minulla ei ole koskaan ollut mitään harhakuvitelmia siitä, että olisin jotenkin erityisen haluttavan näköinen - paras puoleni on ehdottomasti puhevalmiuteni.

Kysäisin puolihuolimattomasti: "Oletko jo lähdössä?" Mies nyökkäsi. "Ajattelin lähteä kotiin..." Vilkaisin häntä ja kysyin: "Omaan kotiisi vai minun kotiini?" Mies rypisti kulmiaan kuin ei olisi kuullut tai ymmärtänyt oikein, oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: "En tiennytkään, että minulla olisi vaihtoehtoja..." Minua hymyilytti. Mies ei ollut tyrmännyt ajatusta ainakaan suoralta kädeltä. "No, tämän kerran sinulla itse asiassa on vaihtoehtoja - voit halutessasi lähteä myös minun kotiini..." Mies mittaili minua hetken ja sanoi sitten:"Oikeastaan ei vielä huvitakaan mennä omaan kotiin, joten jospa lähdenkin sitten sinun kotiisi - jos olet tosissasi?" "Olen tosissani, joten eiköhän mennä saman tien. Pyydätkö pokea tilaamaan taksin?"

Pian olimme ulkona ja kapusimme odottavaan taksiin. Mies oli selvinnyt jo pahimmasta alkuhämmennyksestään, mutta pysytteli ymmärrettävän hiljaisena koko taksimatkan ajan. Hän vaati saada maksaa taksin, ja kohta seisoimme eteisessäni. Kysyin haluaisiko mies juotavaa, ja toin pian meille molemmille oluet.

Hän seisoi hermostuneen oloisena huoneessani ja tutki kirjahyllyni sisältöä, yritti keksiä jotain jutunaihetta. Sammutin valot ja sytytin vain himmeän yövalon vuoteeni viereen. "Minkä vuoksi pyysit minut tänne?" Mies kysyi. "Mitäs luulet? En ainakaan iltasadun lukemista varten... Itse asiassa olin vain utelias, halusin tietää, lähtisitkö mukaan noin suorasukaisesti pyydettynä. " Naurahdin, ja menin hänen luokseen, annoin sormieni liukua poskea pitkin kaulalle, paidanrintamusta pitkin alaspäin, aina alaspäin, kunnes hipaisin kevyesti hänen sepalustaan. Mies tuijotti minua silmiin ja huokasi hiljaa, kun hieroin kevyesti häntä housujen päältä.

Vaatteet lähtivät päältämme varsin vauhdikkaasti, ja kaivoin yöpöytäni laatikosta kortsupaketin. Mies oli hämmästyttävän innokas, olin kuvitellut, ettei vakisuhteessa elävällä olisi moista intoa tai tarvettakaan seksipuuhiin, mutta tällä miehellä oli joko vakituisesti puute tai tilanne itsessään kiihotti häntä tavanomaista enemmän. Vaihdoimme asentoa vähän väliä, mutta lopulta minua alkoi suunnattomasti ärsyttää miehen käskevä sävy. Hän komenteli minua kuin koiraa: "Käy tuohon. Toisinpäin! Käänny! Työnnä perseesi ylöspäin!" ja lopulta minulla kilahti pahemman kerran. Kuten jo aiemmin mainitsin, en ole mitenkään alistuvaa tyyppiä, ja moinen komentelu sai minut ärtymään.

Irrottauduin miehestä ja sanoin tylysti: "Vedä housut jalkaasi ja ala vetää!" Mies tuijotti minua muna pystyssä ja suu auki. "Mitä?!?" "Kuulit kyllä! Housut jalkaan ja ulos täältä, minua ei komennella!". Mies lysähti istumaan vuoteelle, ja hänen seisokkinsa kutistui olemattomiin. Hän oli aivan ymmällään. Pehmensin äänensävyäni ja sanoin: "Minä en ole tottunut siihen, että minua komennellaan sängyssä. Pyytämisessä ja toivomisessa ei ole mitään vikaa, mutta tuolla lailla puhutaan koirille, ei naisille..." Mies tuijotti minua:"Mä jotenkin luulin, että sä tykkäisit vähän kovemmista otteista... tai siis siitä, että puhutaan noin - ainahan pornofilkoissa puhutaan noin!" Voi hyvä tavaton, mies kuvitteli siis olevansa jossain limakalvoviihdepätkässä...

Hain miehelle pyyhkeen kaapista ja patistin hänet suihkuun. Kielsin vielä käyttämästä mitään suihkushampoota, arvelin, että vieras tuoksu saattaisi kavaltaa kotona odottavalle avokille miehen luvattomat puuhat. Suihkusta tultuaan mies veti vaatteet päälleen ja jäi jotenkin masentuneen oloisena istumaan sängyn laidalle. "Mä en vaan tajua, miten sä voit käyttäytyä tällä tavalla... siis sä olit tosi mukavan oloinen..." "Käyttäytyä millä tavalla? ""No, niinkuin mies... että pokaat, nait ja jos ei meno miellytä, heität pihalle..." Mitäpä tuohon sitten olisi enää sanonut? Soitin miehelle taksin, vilkutin vielä ikkunasta ja painuin itsekin suihkuun.

Suihkun jälkeen vedin uudestaan vaatteet päälleni, meikkasin ja soitin itselleni taksin. Palasin samaan kapakkaan etsimään ystävätärtäni, joka löytyikin hetken etsimisen jälkeen. Hänellä oli edelleen kova meno päällä, tosin hän ihmetteli, että mihin olin kadonnut hetkeksi, kun ei hän ollut minua löytänyt. Totesin hieman sarkastiseen sävyyn, että käväisin kotona naimassa yhtä kaveria, mutta kun kundi ei miellyttänyt, niin jätin homman kesken, heivasin miehen kotiinsa ja tulin takaisin... Ystävättäreni ilme oli varmasti ylimääräisen taksimatkan hinnan arvoinen... =)

Puhelinmyyntiä

Opiskeluaikoinani tein vähän kaikenlaisia hommia, kun rahat alkoivat loppua. Toisen opiskeluni aikana oli lama, eikä töitä ollut, ainakaan niin sanotusti kunniallisia töitä. Puhelinmyynti, niin tavallisen tavaran kuin seksinkin myynti kukoisti. Kokeilin hetken myydä tietosanakirjoja, mutta työnantajani olimme muutaman päivän kokeilun jälkeen samaa mieltä siitä, että lahjani viittasivat jonnekin muualle. No hard feelings, mutta seksi on toki niitä helpoimpia puhelimessa myytäviä.

Joten päätin kokeilla sitäkin puolta. Hesarissa riitti ilmoituksia, soitin yhteen ja menin tapaamaan mahdollista tulevaa työnantajaani keskikaupungin kahvilaan. Outo työpaikkahaastattelu kaiken kaikkiaan. Tuleva "esimieheni" oli suurin piirtein saman ikäinen, ihan hyvän näköinenkin kundi, ei lipevä vaan oikeastaan ihan naitavan oloinen tapaus - muutama työntekijä varmaan oli päässyt asiaa kokeilemaankin. Sovimme liksasta ja siitä, että tulisin heti samana iltana kokeilemaan hommaa.

Työpaikka oli suuri huoneisto eteläisessä Helsingissä. Eteisessä oli respa, jota hoiti nuori ja nätti tyttönen, joka otti puheluita vastaan. Työntekijät istuskelivat isossa huoneessa, jossa oli mukavia nojatuoleja, ja varsinaiset työt tehtiin toiseen huoneeseen lastulevystä rakennetuissa kopperoissa. Meillä oli sankaluurit, jotka sitten kytkettiin aina kopperossa olevaan mötikkään, että respa sai puhelun yhdistettyä.

Esimieheni oli heti alussa kysellyt, millaisiin touhuihin olisin valmis, noin niin kuin suullisesti. ja millaista nimimerkkiä haluaisin käyttää. Olin jo silloin Saskia, tuo nimimerkki kuuluu tähän elämäni ammatilliseen puoleen. Kerroin, että oikeastaan kaikki käy, paitsi ettei ihan kinkyimmistä jutuista juuri ollut kokemusta. Ennen varsinaista hommaa sain kuunnella malliksi pari puhelua, ja niitä kuunnellessani tiesin jo, että tulisin pärjäämään hommassa.

Ensimmäinen varsinainen työpuhelu oli silti ahdistava kokemus. Mies ei juuri saanut sanaa suustaan, vaikka kuinka yritin udella hänen mieltymyksistään. Ja kun lopulta vain sävelsin omasta päästäni, kuului kohta yrmeä kommentti: "Mä tulin jo!". Todella tyydyttävää.

Mestassa ei juuri ollut tyttöjä, jotka olisivat halunneet tai osanneet hoitaa alistujia, joten homma luisui hyvin pian lähes täysin minun hoitooni. Olen ilmeisesti luontainen käskyttäjä, sillä lähes jokainen orja, jota puhelimessa rankaisin, palasi uudestaan linjoille. Parhaina työiltoina en juuri ehtinyt kopistani ulos muuta kuin hetkeksi vettä juomaan, ja kohta olikin taas joku tuhma poika odottamassa Saskian käsittelyä... Kiesus! En voi kuin edelleenkin ihmetellä, mikä siinä niin kiehtoo. Minä en henkilökohtaisesti tunne minkäänlaista tarvetta alistua, enkä erityisemmin edes alistaa, mutta onhan siinä jotain hohtoa, kieltämättä, siinä vallan tunteessa.

Esimiehellä oli tiukka linja siitä, ettei asiakkaita saanut tavata. Pari tyttöä lensi pihalle välittömästi, kun kävi ilmi, että he olivat käyneet viihdyttämässä paria asiakasta ihan IRL. Homma jatkui mukavasti parin kuukauden ajan, mutta sitten alkoi tulla työnantajan puolelta kaikenlaista outoa: työvuoroja peruttiin ja heiteltiin ihan summittaisesti, maksamattomista puheluista alettiin sakottaa työntekijöitä jne. , joten päätin, että omalta kohdaltani homma alkoi olla pulkassa.

Yksi naisista, Taina, oli päättänyt aloittaa oman bisneksen, ja hän värväsi minut ja muutaman muun tytön mukaansa hommaan. Sattumoisin nainen asui ihan parin korttelin päässä minusta, ja kun hän sai hommattua bisnestä varten sopivan tilan aivan kotinsa läheltä, päätin siirtyä hänen palkkalistoilleen. Samaan porukkaan tuli myös Pipsa, jonka kanssa olin ystävystynyt seksipuhelujen välissä taukotilassa istuessamme. Pipsa oli minua pari vuotta vanhempi, ja hän asui vakituisesti toisella paikkakunnalla, kävi Stadissa vain tekemässä puhelinseksihommia viikon kerrallaan. Hänen vanhempansa asuivat Vantaalla, joten hänellä oli kortteeri siellä.

Alkuun toimin Tainan puljussa lähinnä respana, ja heitin vain satunnaisesti puhelinseksikeikkoja, kun tuli joku alistuja. Jossain vaiheessa niitä puheluita alkoi tulla siihen malliin, että päädyin lopulta taas koppiin istumaan ja käskyttämään. Kun työpaikka oli niin sopivan lähellä, olin siellä lähes aina, kun en ollut opiskelemassa. Homma alkoi vinoutua pahasti.

Jasun kanssa suhde oli lopultakin päättynyt, olimme eläneet hetken saman katonkin alla, mutta se oli alusta asti tuhoon tuomittu kokeilu. Vain pari kuukautta yhteen muuttamisen jälkeen minun oli löydettävä uusi asunto, Jasulla oli jo uusi nainen kierroksessa, ja hän avioituikin tytön kanssa vielä samana vuonna. Kuitenkin, vielä siinäkin vaiheessa, kun olin jo muuttanut pois Jasun luota ja hän seurusteli jo uuden naisen kanssa - tosin valehteli minulle edelleen siitäkin, väittäen, että tyttö oli jo poissa kuvioista - , saatoimme toisinaan kaatua samaan sänkyyn. Vanhat tavat kuolevat vaikeasti.

Olin ollut sinä päivänä viisi tuntia putkeen puhelimessa, ja tullut juuri kotiini, kun Jasu soitti yllättäen ovikelloa. Hän kertoi tavoitelleensa minua jo monen tunnin ajan, joten kerroin olleeni duunissa. Jasu ei tiennyt, mitä tein, joten piruuttani kerroin hänelle. Emmehän enää olleet kimpassa, joten mitäpä väliä sillä enää oli. Jasu oli helvetin utelias - mitä oikein tein puhelimessa? Sanoin, että voisin vaikka vähän demonstroida. Sammutin valot, istutin Jasun selkä minuun päin nojatuoliin, menin sängylleni loikomaan ja aloin leikkiä olevani puhelimessa Jasun kanssa. Siinä touhussa aloin itsekin kuumeta, ja hetken päästä sanoin, että oikeastaan voisimme siirtyä touhuamaan ihan tosissaan. Jasu istui aivan hiljaa nojatuolissaan, ja kun menin hänen taakseen, hän sanoi tukahtuneella äänellä: "Mä tulin jo..." Helvetti, en tiennyt itkeäkö vai nauraa siinä tilanteessa.

Tainan puljun historia jäi lyhyeksi. Hän alkoi itse tapailla asiakkaita, ja jätti paikan pyörittämisen käytännössä minun harteilleni. Minä vedin asiasta omat johtopäätökseni ja päätin lopettaa hommat, tosin vielä melkein vuotta myöhemmin homma vielä muistutti itsestään veroviranomaisen muodossa - jouduin melkein kuulusteltavaksi Tainan sotkuisten hommien vuoksi.

Pipsan kanssa jatkoimme ammattimaista toimintaa toisella tasolla - mutta se on jo toinen tarina se.

Kestoversio huonosta omatunnosta

Se(kin) oli tyypillinen päivä on-off -suhteessani. En enää tarkkaan muista, millä tavalla Jasu oli saanut vitutuskäyräni nousemaan yli äyräittensä, mutta kotiin en aikonut mennä ilman kunnollista, vähintäänkin kuuden tuopin kumaraa. Olin tuossa elämäni vaiheessa hyvinkin tottunut ryyppäämään yksin kapakassa, menin sinne yksin, mutta harvemmin poistuin ilman seuraa. Jasu petti minua jatkuvasti, ja minä maksoin samalla mitalla takaisin. Emme vain päässeet toisistamme eroon, sillä seksi oli saatanallisen hyvää, ja sitä oli paljon.

Sillä kertaa poikkesin makkaratalon kakkoskerroksen kapakkaan - nimeä en muista. Saattoi olla sport academy tai jokin sen edeltäjä. Istuin baaritiskin ääressä juomassa luultavasti toista tai kolmatta tuopillistani, kun viereiselle baarijakkaralle istahti nuori mies, joka moikkasi minua iloisesti ja kysyi sopiiko istua viereen. Minulle sopi, vaikka Micke ei ehkä parasta mahdollista seuraa vitutukseen ollutkaan.

Tunsin Micken lähinnä etäisesti hyvän tyttökaverini kautta, suomenruotsalaisia molemmat. Micke opiskeli itse asiassa samassa tiedekunnassa kuin minä, eri vuosikurssilla tosin. Olin tavannut häntä kaverini luona pippaloissa ja joskus ohimennen tiedekunnan kuppilassa, moikannut nähdessäni ja siinä kaikki. Kaverini Gitta oli ollut Mickeen ihastunut jo ikuisuuden, mutta ei vain saanut asian suhteen kummemmin aikaiseksi, ja viimeksi tavatessamme olin kysynyt, edistyikö homma mihinkään suuntaan. Ei kuulema edistynyt, he olivat vain erittäin hyviä kavereita, siinä kaikki.

Micke kysyi, mihin olin Jasun jättänyt. Mickekin tunsi Jasun, olihan Jasukin opiskelukaverini. Kerroin, etten tiennyt miehen olinpaikkaa eikä hirveästi kiinnostanutkaan. Micke kohautti harteitaan kysyvästi:"Ryppyjä rakkaudessa, vai?" "Kestopliseerausta pikemmin", kuittasin, ja jätimme aiheen sikseen.

Micke oli tulossa yliopistolta, hänenkin vitutuskäyränsä oli aika korkealla - syystä tai toisesta - , joten päätimme toverillisesti ryypätä yhdessä. Tarjosimme toisillemme vuorotellen kaljaa ja fernettejä, ja huomaamattamme onnistuimme menestyksellisesti unohtamaan kaikki muut yhteiset tuttavuutemme. Jostain ihmeestä meillä riitti juttua ihan valomerkkiin asti, eikä juttu siinäkään vaiheessa oikeastaan loppunut. Tuohon aikaan ei jatkopaikkoja ihmeemmin ollut, eikä toiseen kapakkaan siirtyminen huvittanut meitä kumpaakaan, joten päätimme lähteä jo kotia kohti.

Matkalla ratikkapysäkille sain päähänpiston ja kutsuin Micken luokseni, siis jos häntä vain huvittaisi. Minulla oli kotona (tietääkseni) puolikas viskipullo, jonka voisimme tuhota ja puhua lisää paskaa samalla. Micke sentään pysähtyi hetkeksi miettimään asiaa, ennen kuin suostui. Minäkin mietin itsekseni, mitä Gitta mahtaisi sanoa, jos kertoisin olleeni ryyppäämässä Micken kanssa, mutta itse asiassa, mitäpä asia Gittalle kuului. Kai Mickellä sai muitakin kavereita olla.

Matka kotiini ei ollut pitkä, muutama pysäkinväli, ja pian istuimme sohvallani tyhjentämässä viskipulloa. Micke valikoi musiikkia levyvarastostani ja pyysi minut pian tanssiin. Sammuttelimme turhia valoja ja tanssimme hidasta keskellä olohuoneeni lattiaa, ja kun musiikki päättyi, Micke otti minua leuasta kiinni ja suuteli. Ohikiitävän hetken ajan Gitta välähti mielessäni, mutta työnsin ajatuksen pois. Jos ei Gitta kerran saanut aikaiseksi, kaipa mies oli ihan vapaata riistaa kenelle hyvänsä... Mickellä taisi olla samansuuntaisia ajatuksia, sillä hän kuiskasi korvaani, ettei ollut koskaan osannut ajatella minua "sillä lailla", vaikka olinkin hänen mielestään hyvä tyyppi... Puraisin hänen korvaansa, Micke voihkaisi, ja reittäni vasten tunsin, miten hänellä seisoi.

Vedin Micken makuuhuoneen puolelle ja siirryin toiselle puolelle parisänkyäni. Riisuin nopeasti ja ryömin tuplapeittoni alle, eikä Mickekään aikaillut. Pian olimme täydessä touhussa, ja olin suorastaan yllättynyt siitä, miten kiihkeä Micke sängyssä oli. Olin aina pitänyt häntä hyvinkin "kilttinä" poikana, mutta niinhän sitä tavataan sanoa, että tyynissä vesissä ne isot kalat kutevat... Ensimmäinen rakastelu oli aika pian ohi, Micke hymyili hämärässä huoneessa hämillään ja totesi, että edellisestä kerrasta oli aikaa. Minä en piitannut, sillä suukotellessani hänen korvaansa tunsin, miten hän kiihottui ja kovettui uudestaan, ja pian rakastelimme jo toista kertaa.

Sillä kertaa sitä kesti kauan, ja kun hän lopulta tuli, sain minäkin. Oli aivan tajuttoman kiihottavaa, kun lammasmaisen kilttinä pitämäni miehenpuoli kuiski korvaani rivoja orgasminsa hetkellä. Huh!

Nukahdimme sylikkäin, ja heräsimme yön aikana vielä kaksi kertaa rakastelemaan. Viimeisen kerran rakastelimme aamulla, kun kävimme yhdessä suihkussa. Meillä oli kummallakin kankkunen, ja pyytelin Mickeä jäämään vielä, mutta hänen täytyi lähteä. Olimme molemmat hieman hämillämme, kun edes likimain selvin päin pohdimme kumpikin, mitä tästä eteenpäin tapahtuisi. Micke sen sanoi ensin: "Oli tosi upeaa... mutta ei kai meistä kuitenkaan mitään tän kummempaa tule..." Oikeastaan olin helpottunut, vaikka ei minulla olisi ollut mitään sitä vastaan, että olisin vielä joskus Micken kanssa rakastellutkin. "Oletko varma?", kysyin, vaikka tiesin vastauksen. "Oletko varma, ettet halua rakastella toiste?" Micke katsoi minua hellästi ja sanoi:"Totta helvetissä haluaisin, mutta... menee vaan niin vaikeaksi muuten... tiedäthän..." Tiesin toki. Vaikka Gitta kuinka olisi väittänyt minulle, että he ovat vain kavereita, häntä loukkaisi suunnattomasti, jos minä ja Micke alkaisimme kulkea yhdessä. Ja olihan Jasukin edelleen kuviossa, tavalla tai toisella, jatkuvasti.

Joten Micke lähti, emmekä nähneet toisiamme aikoihin. Emme törmänneet edes tiedekunnan kuppilassa, emmekä vahingossa missään kapakassakaan. Itse asiassa tapasimme seuraavan kerran Gittan luona bailuissa monta kuukautta myöhemmin. Siinä vaiheessa tajusin, miksi Gitta ei ollut viime aikoina juurikaan pyörinyt maisemissa - hän ja Micke seurustelivat, viimeinkin. Seuraavan kerran tapasin Micken heidän kihlajaisissaan.

Joka kerran tavatessamme minulla oli vaikea olo - tunsin pettäneeni ystävääni, vaikka teknisesti ajatellen he eivät seurustelleet silloin. Ja kun aikanaan lemppasin Jasun ja monien vaiheiden jälkeen tapasin puolisoni, avioiduimme Gitan kanssa kuukauden välein. Olin heidän häissään silloisen avopuolisoni ja kuukautta myöhemmin aviopuolisoni kanssa, ja mietin, pääsisinkö koskaan huonosta omatunnostani eroon. Ja mietin, miettiikö Micke samaa asiaa joka kerran minut kohdatessaan - ja me kohtaamme nykyään useammankin kerran vuodessa.

Muistoja etelästä

Joskus 80-luvun lopulla kyllästyin totaalisesti on-off -suhteeseeni ja otin pikalähdön etelään. Jasulle ilmoitin olevani tavattavissa seuraavan kerran viikkoa myöhemmin.En saanut ketään kaveriani innostumaan reissusta, joten päätin lähteä yksin.

Riittävän halvalla pääsi suomalaisten suosimaan rantalomakohteeseen Kreikassa. Huonekaverikseni sain varsinaisen ilopillerin, minua muutamaa vuotta vanhemman naisihmisen, joka touhotti perääni kuin kanaemo tai äitini. Muutaman päivän jaksoin juosta hänen kanssaan ihailemassa nähtävyyksiä, tylsistyä kuoliaaksi kiertoajeluilla ja lounailla hänen mielestään eksoottisissa paikallisissa ravintoloissa, joissa ruokalistalla oli ensimmäisenä lihapullat selkeällä suomenkielellä...

Taisi olla neljäs ilta, kun lopulta päätin, että kaipaan edes jotakin säpinää, ja menin hotellin baariin istuskelemaan. Pyysin huonekaverianikin kohteliaasti liittymään seuraan, mutta hän ilmoitti olevansa väsynyt, joten menin alas yksin. Kohta sain seuraani vanhemman pariskunnan, joiden kanssa juttu luisti ihan kivasti. He lähtivät kuitenkin pikapuoliin omaan huoneeseensa, ja minä jäin hetkeksi kahdestaan vanhojen naistenlehtien kanssa.

Muitakin hotellin asukkaita pyöri illan pimetessä baarissa, ja lopulta myös huonekaverini tuli alas ja liittyi seuraan. Pöytäni ympärille oli kasaantunut sekalainen joukkio suomalaisia, joiden kanssa heitimme huulta ja joimme olutta. Huonekaverini ei tuntunut joukossa viihtyvän, mutta kun päätimme lähteä porukalla katsastamaan läheisen pubin, hän lähti mukaan. Pubista huonekaverini kuitenkin lähti kesken kaiken, minä jäin edelleen jatkamaan iltaa muiden kanssa. Huoneeseen hiippailin vasta pikkutunneilla, toki mahdollisimman hiljaa, etten olisi nukkuvaa herättänyt.

Aamulla huonekaveri paiskoi ovia äänekkäästi ja kiukutteli muutenkin. Olin vähän hämmentynyt, enkä oikein ymmärtänyt kiukuttelun syytä. Olin kuulema ollut erittäin epäkohtelias, kun en ollut huomioinut häntä porukassa, ja olin jäänyt pubiin, vaikka hän oli lähtenyt takaisin hotelliin jne... Jostain syystä minun olisi siis pitänyt pysyä samassa porukassa ja noudattaa hänen aikataulujaan. No, minäkin olin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa minulla oli täysin tuntematon huonekaveri, joten olin vähän pihalla tämäntyyppisten "suhteiden" etiketistä, ja ajattelin, että ehkä minulla jotenkin oli velvollisuus huomioida hänet myös iltarientojen suhteen. Ehdotin siis, että lähtisimme paikalliseen, suomalaisten suosimaan tanssiravintolaan iltaa viettämään.

Illansuussa kävelimme siis edustusasuissamme kyseisen ravintolan ovesta sisään. Saimme pöydän sopivalta paikalta, ja kohta meitä sitten vietiinkin tanssilattialle. Minulla oli punainen silkkipuku, ja jostain syystä orkesteri soitti illan aikana ainakin seitsemän kertaa biisin "Lady in Red"... No, vientiä riitti, niin suomalaisten kuin paikallistenkin taholta, sain tuskin istahtaa alas koko illan aikana. Loppuillasta seuraani sitten pesiytyi paikallinen sankari, Nikos, joka ainakin kävelytavastaan päätellen oli tosiaankin jalkapalloilija, kuten väitti. Huonekaverini englannintaito ei ollut kehuttava, joten hän ei juuri suutansa avannut eikä keskusteluun osallistunut, ja jossain vaiheessa Nikos sitten ehdotti jatkoja luonaan, ilman muuta pöytäseuruetta. En keksinyt mitään hyvää tekosyytä karistaa huonekaveriani, joten kun hän oli vaihteeksi tanssilattialla, häivyimme paikalta ilman eri selityksiä.

Nikoksella oli auto, joten lähdimme sillä hänen luokseen. Sisään päästyämme turhat keskustelut loppuivat siihen, emme päässeet sänkyynkään asti, vaan naimme ensimmäisen kerran pystyssä seinää vasten. Ei se erityisen ihmeellistä ollut, mutta kestävyydestä urheilija sai kyllä täydet pisteet. Naintia kesti niin kauan, että polveni tärisivät lopulta holtittomasti.

Ehdimme vielä naida pari kertaa ennen kuin päätin, että olisi aika palata hotellille. En halunnut "jäädä yöksi", vaikka kellokin läheni jo neljää. Nikos ei halunnut kuullakaan taksista, hän vei minut itse omalla autollaan hotellille. Minun piti myös luvata tapaaminen vielä samalle päivälle, vaikka ei olisi erityisemmin huvittanutkaan. Sovin epämääräisesti treffit ravintolaan, ja päätin jo autosta noustessani, että pysyisin visusti hotellissa koko illan.

Nukuin käytännössä melkein koko päivän, enkä piitannut huonetoverini murhaavista katseista. Iltapäivällä kokosin itseni ja lähdin yksin rannalle aurinkoon, makasin huovallani ja luin Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta... kevyttä kesälukemista siis. Hotelliin palasin vasta iltasella ja kiersin ravintolan kaukaa. Söin hotellin ravintolassa ja menin ajoissa nukkumaan, vaikka mieli olisi tehnyt baanalle.

Seuraavana iltana päätin lähteä uudestaan tanssiravintolaan - arvelin jalkapalloilijan pysyvän kaukana paikasta, mikäli hän oli edellisenä iltanakaan siellä ollut. Huonetoverini tuppasi mukaan matkaan, ja kävellessämme ravintolaan hän kysyi minulta varovasti:"Voisitko sinä vähän neuvoa minua noissa miesjutuissa, kun sinulla tuntuu olevan se homma hallussa...?" Nainen oli muutaman vuoden minua vanhempi, mutta ilmeisesti yksinäinen ihminen, turhan ujo ja rajoittunut. Ulkomuotonsa puolesta hän varmasti olisi kelvannut ihan mainiosti kenelle tahansa, mutta hän pukeutui omituisesti, ei juurikaan meikannut ja oli muutenkin sen oloinen, ettei häntä juuri seinästä erottanut.

Ravintolaan päästyämme johdattelin hänet naistenhuoneeseen ja meikkasin hänet uudestaan. Vaatteille en pystynyt tekemään mitään, enkä myöskään hänen luonteelleen, mutta juotettuani hänelle muutaman normaalia vahvemman paukun nainen alkoi olla ihan tunnelmassa, kikatteli ja vilkuili ympärilleen huomattavasti aiempaa rohkeammin. Huomasin, että yksi ravintolan tarjoilijoista - hän ei tarjoillut pöytäämme - pysytteli jatkuvasti pöytämme tuntumassa. Jossain vaiheessa oma tarjoilijamme kantoi minulle paukun, jota en ollut tilannut , ja kuiskasi matalalla äänellä sen olevan "with compliments from Ioannis" nyökäten samalla lähistöllä norkoilevan tarjoilijapojan suuntaan. Minua huvitti suunnattomasti, mutta otin paukun vastaan. Vähän myöhemmin poika jo uskaltautui juttelemaan hetken, kysyi voisinko jäädä odottamaan häntä hänen vuoronsa päättyessä. Lupasin, mutta sanoin myös, että ystävättäreni tulisi mukaan seuraan, tai ei tulisi kauppoja.

Loppuilta meni hieman ketuille, sillä Ioannis vahti kyynärpäätuntumassa kuin haukka pöytäämme, ja tuijotti julmasti jokaista siihen pyrkivää miehenpuolta. Lopulta en jaksanut enää istua pöydässä vaan pakenin valvontaa baarin puolelle. Tiskin takana palveli tarjoilijan lisäksi lyhyehkö, vanhempi mies, joka tuli tarjoilemaan minulle. Hän antoi pyytämäni juoman, ja kertoi, että minua oli kyselty edellisenä iltana... Jalkapalloilijani, Nikos, oli käynyt minua etsimässä sovittuun aikaan, ja häipynyt sitten paikalta odotettuaan turhaan pari tuntia. Mies kyseli, miksi minulla ei tänään ollut punaista mekkoani, ja kertoi seuranneensa minua ja tekemisiäni ensimmäisellä ravintolakäynnilläni - vaatteeni oli kuulema sen verran huomiota herättävä.

Mies esitteli itsensä Alexandrokseksi, hän oli ravintolapäällikkö. Alex, kuten hän halusi itseään kutsuttavan, oli opiskellut Englannissa, ja hän oli palannut kotikaupunkiinsa englantilaisen vaimon kanssa. Ensimmäistäkään paukkuani en saanut maksaa itse, Alex huitaisi vain kädellään ja sanoi ilkikurisesti vähentävänsä sen Ioanniksen palkasta. Harkitsin hetken, mutta kerroin sitten, että oikeastaan Ioannis ei kiinnostanut minua lainkaan, mutta pyöritin häntä vain saadakseni seuraa huonekaverilleni. Kerroin myös, että olin luvannut jäädä odottamaan Ioannista ystävättäreni kanssa, ja Alex ehdotti, että hänkin liittyisi mukaan seurueeseen. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, sillä vaikka mies ei ollut erityisen komea eikä varsinkaan pitkä, hänen silmissään oli vastustamattoman hilpeä vilke ja hän oli fiksu.

Ioannis ilmaantui baariin minua etsimään, jolloin käytin tilaisuutta hyväkseni ja kerroin, että ystävättäreni oli kovasti ihastunut häneen, ja valitettavasti minä en voisi kuvitellakaan särkeväni ystävättäreni sydäntä tällä tavoin... Odotin, että mies olisi alkanut vastustella, mutta sen sijaan hän siirtyikin vikittelemään huonekaveriani. Lupasin Alexille, että odottaisin hänen vapautumistaan töistä, joten voisimme neljästään lähteä vielä jonnekin yökerhoon iltaa jatkamaan.

Lopulta pääsimme lähtemään parin korttelin päässä olevaan yökerhoon, jossa Alex tilasi suurellisesti shampanjaa ja maksoi kaiken. Yökerho ehti olla auki vain reilun tunnin, joten olimme pian taas pihalla. Minua ei huvittanut vielä lähteä hotelliin, eikä huonekaverianikaan, joten Alex sanoi, että voisimme mennä takaisin hänen ravintolaansa, siellä olisi ainakin juotavaa, vaikka musiikkia emme enää mistään saisi. Siirryimme siis takaisin ravintolaan, missä Alex työnsi Ioannikselle pari pulloa shampanjaa ja kaksi lasia kouraan, ja hätisteli hänet huonekaverini kanssa kabinetin puolelle. Me jäimme baaritiskin ääreen keskustelemaan. Ihmettelin, miten Alex saattoi jäädä työvuoronsa jälkeen niin huolettomasti paikalle, eikö vaimo yhtään ihmetellyt, missä mies viipyi. Alex sanoi, ettei vaimo oikeastaan enää piitannut, heidän avioliittonsa oli enemmän kulissi kuin oikea avioliitto, ja sitä pitivät pystyssä vain heidän kaksi lastaan. Sitäpaitsi, vaimo oli Alexin mukaan parhaillaan lasten kanssa Englannissa. Minua ei oikeastaan olisi muuten voinut vähempää kiinnostaa, mutta en erityisemmin välittänyt sekoilla ukkomiesten kanssa, sillä en halunnut aiheuttaa kenellekään naiselle ongelmia.

Alex nosti tiskille kaksi shampanjalasia ja avasi jokaista lasillistamme varten uuden pullon. Miehen suurellisuus huvitti minua, se oli oikeastaan liikuttavaa, ja kun Alex sitten tuli viereeni istumaan, nosti käteni huulilleen ja suuteli sitä, olin varsin valmista kamaa. Suutelimme nälkäisinä, hänen kätensä vaeltelivat levottomasti pitkin vartaloani ja lopulta hän johdatteli minut ravintolasalin puolelle. Riisuimme toisiamme puolipyöreän looshin punaisella samettisohvalla ja rakastelimme hätäisesti, peläten Ioanniksen ryntäävän paikalle hetkellä millä hyvänsä. Alex oli ehkä minua lyhyempi, mutta muuten erittäin hyvin varusteltu ja taitava rakastaja, joka sai minut tulemaan hetkessä. Saimme hädin tuskin vaatteet edes joltiseenkin järjestykseen päällemme, kun kabinetin ovi jo aukesi, ja Ioannis tuli sieltä ulos jokseenkin punehtuneen ja hämmentyneen näköisen huonekaverini kanssa.

He olivat lähdössä, Ioannis oli luvannut saatella ystävättäreni takaisin hotelliin, ja kuiskasin äkkiä naiselle, että hän voisi vallan hyvin viedä tarjoilijapojan huoneeseen, minä en aikonut tulla takaisin ennen aamukuutta... Ioannis lähti huonetoverini kanssa, ja minä jäin sohvalle Alexin kainaloon. Rakastelimme vielä lisää, joimme shampanjaa ja puhuimme. Kuuden aikoihin sanoin, että minun olisi pakko lähteä, alkava päivä oli viimeisemme ja olisi hyvä edes vähän nukkua, lento tosin lähtisi vasta illalla.

Alex saatteli minut kävellen hotellille ja pyysi minua tulemaan lounasaikaan ravintolaan käymään. Lupasin, ja hiivin sitten huoneeseeni. Nukkumaan en tosin ihan heti päässyt, sillä huonekaverini halusi purkaa sydäntään Ioanniksen suhteen.

Heräsin puoliltapäivin, kävin nopeasti suihkussa, ja lähdin rantavarusteiden kanssa ravintolalle. Ravintolassa ei ollut ketään muita paikalla, sillä se oli iltaravintola, mutta Alexin piti työnsä puolesta olla vastaanottamassa tavaraa lounasaikaan. Odotin kärsivällisesti baaritiskin ääressä, kun Alex kiisteli jonkin kaljakuskin kanssa, ja kun mies lopulta lähti, olin niin kiimainen, etten malttanut odottaa edes sohvalle pääsyä, vaan avasin hänen sepaluksensa, istutin hänet tuolille ja istuuduin hänen syliinsä. Rakastelimme ensin siinä, sitten baaritiskiä vasten, sitten sohvalla... havahduimme todellisuuteen vasta, kun ravintolan puhelin soi.

Lähdin takaisin hotellille luvattuani tulla vielä illalla ennen koneen lähtöä käymään. Olin aivan sekaisin. Alex oli sanonut, että voisin jäädä hänen kustannuksellaan ainakin vielä toiseksi viikoksi lomalle, hän hoitaisi kaikki järjestelyt, hommaisi minulle hotellin ja maksaisi uuden lentolipun kotiin. Hotellissa pakkasin tavaroitani, huonekaveriani ei näkynyt missään ja arvelin hänen olevan Ioanniksen kanssa jossain.

Kun kello tuli viisi, olin saanut tavarani pakattua ja kävin suihkussa. Vaihdoin matkavaatteet päälleni ja raahasin matkalaukkuni respaan. Linja-auto lentokentälle lähtisi vasta kahdeksalta, minulla olisi vielä hyvin aikaa käydä Alexin luona hyvästelemässä. En aikonut jäädä, vaikka mieli olisi tehnyt. Joku raja sentään lomaromanssienkin kanssa... Kävelin ripeästi ravintolalle, jossa Alex jo seisoi tiskin takana tarjoilemassa. Paikalla oli liikaa ihmisiä, emme voineet edes koskea toisiimme, paitsi silloin, kun Alex ojensi minulle lasin ja sormemme hipaisivat toisiaan. Kroppani huusi miehen perään, mutta järkeni kielsi heittäytymästä mihinkään älyttömyyksiin. Kun kello viimein oli varttia vaille kahdeksan, minun oli pakko lähteä. Alex tuli perässäni ulos kadulle, antoi minulle käyntikorttinsa ja pyysi vielä kerran jäämään. Suutelin häntä kevyesti molemmille poskille ja lupasin soittaa, kun olisin päässyt kotiin. "Voit soittaa minulle milloin tahansa töihin, milloin tahansa. Jos haluat tulla tänne, minä maksan matkat ja oleilusi, ja jos tänne tultuasi et halua olla kanssani, sekin on OK...", Alex sanoi. Uskokoon ken haluaa, ajattelin, ja lähdin hotellille. Kotimatka tuntui pitkältä, varsinkin kun huonekaverini istui vieressäni koko matkan, ja hehkutti Ioannista... ilmeisesti mies olisi tulossa Suomeen myöhemmin kesällä...

Kotiin päästyäni, seuraavana iltana soitin Alexille ravintolaan. Sain hädin tuskin selvää hänen puheestaan kaiken taustahälyn läpi. Juttelimme hetken, ja hän pyysi uudestaan, että tulisin mahdollisimman pian hänen luokseen. En kieltänyt enkä luvannut. Alex soitti minulle vielä kaksi kertaa, mutta sitten ilmoitin, etten todennäköisesti tulisi enää koskaan hänen kotikaupunkiinsa. Alex oli hetken hiljaa ja kysyi sitten: "So, that's it?" Ja siihen se jäi.

Huonekaveristani kuulin myöhemmin vain sen verran, että hän lähetti minulle kortin kyseisestä lomapaikasta kaksi kuukautta myöhemmin. Postikortin kuvassa oli Alexin ravintola ja sen viereinen ranta, ja teksti: Olisitpa täällä! Heitin kortin saman tien roskikseen.

Kenen syy?

Yhdeksännen luokan alkusyksystä jumppamaikka raahasi meidät pururadalle. "Juoskaa ensin yksi kierros verrytellen, sitten vuoroin kävelette ja juoksette toisen ja kolmannella kierroksella otatte ajan!" Lähdimme löysinä porukoina pururadalle, ensimmäisen kierroksen juoksin porukassa, mutta sitten alkoi tympäistä, halusin mieluummin mennä omaa vauhtiani.

Jumppamaikka oli pitänyt ennen pururadalle lähtöä tavanomaisen saarnansa: "Älkää jutelko kenenkään kanssa, älkää menkö pusikoihin, älkää ottako mitään, mitä tarjotaan..." Sama virsi joka kerta. Eläintarhan pururadan ympäristö oli jumppamaikan mukaan täynnä käteenvetäjiä, itsensäpaljastajia ja namusetiä. Koskaan en ollut nähnyt siellä yhtäkään, oman kodin lähistöllä olevassa puistossa sen sijaan olin kaikenkarvaisiin hetkuttelijoihin törmännyt.

Olin toisella kierroksellani, ja juostuani pitkän alamäen päätin kävellä seuraavaksi edessä olevan ylämäen. Ylämäkeä astuessani huomasin mäen päällä miehen istumassa kivellä pururadan vieressä. Miehen ulkonäkö ja olemus viittasi varsin vahvaan humalatilaan, ja ohittaessani miehen pystyin haistamaan viinan lemun. Olin kävellyt muutaman askeleen miehen ohi, kun minulle tuli vahva tunne siitä, että mies oli noussut kiveltä ja lähtenyt perääni. Käännyin, ja mies seisoi aivan takanani.

Hän otti toisella kädellään kiinni olkapäästäni ja toisella alkoi kopeloida jalkoväliäni kiskoen minua samalla läheiseen pusikkoon. Pistin vastaan, minkä kykenin, mutta mies oli humalatilastaan ja koostaan - hän oli hädin tuskin minun mittaiseni - huolimatta vahva, enkä päässyt irti hänen otteestaan. Hän siirsi otteensa molempiin ranteisiini, mistä olin vain iloinen, sillä molemmat kädet varattuina hän ei voinut enää kopeloida minua.

Aloin hätääntyä, vilkuilin ympärilleni toivoen näkeväni jonkun muun ihmisen, jota voisi huutaa apuun, mutta ketään ei näkynyt. Mies sammalsi jotain käsittämätöntä, jotain rivoa ja aloin olla paniikissa. Olinhan toki saanut äidiltäni hyvän opetuksen siitä, miten tällaisista tilanteista selvitään, mutta jokin minussa pani hanttiin, en tiedä mikä ja miksi. lopulta, kun en muuta keksinyt, potkaisin miestä sääreen niin lujaa kuin pystyin.

Lenkkarin kärki tuskin teki kovin kipeää, mutta ehkä potkussa oli sen verran voimaa, että mies älähti ja päästi minut hetkeksi irti. "Vittu, älä ala potkiin!", oli seuraava mitä miehen suusta tuli, ja hänen kämmenensä heilahti ja avokämmen läimähti poskeeni. Näin kirjaimellisesti hetken punaista, kipu säkenöi koko pääkopassa ja yhtäkkiä ajatukseni olivat kirkkaita kuin lasi. En säälinyt enää yhtään, en epäröinyt, kun mies tuli uudelleen lähemmäs ja yritti tarttua minuun. Tartuin itse miestä hartioista ja potkaisin polvellani miestä suoraan munille - tähtäys ei ollut vaikeaa, sillä mies oli avannut sepaluksensa, ja hänen veltto kalunsa roikkui näkyvillä vetoketjun raosta.

Mies taittui kasaan kuin linkkuveitsi ja oksensi polulle. Olin ilmeisesti osunut oikeaan kohtaan, sillä hän kierähti maahan tuskissaan. Minä seisoin hetken paikallani, varmistaakseni, ettei mies pääse ylös hetkeen, ja sanoin sitten: "mä lähden nyt!" Käännyin kannoillani ja lähdin kävelemään pururataa uimastadikalle päin, vilkuillen samalla taakseni, melkein varmana siitä, että mies tulisi vielä perääni. Vasta siinä vaiheessa huomasin, että oikeaan ranteeseeni oli tullut pieni haava, josta ohut verinoro valui. Miehen kynnet olivat varmaan jossain vaiheessa viiltäneet rannettani, en tiedä. Samassa muistin, mitä olin ajatellut vain pari sataa metriä ennen välikohtausta: olin itsekseni tuuminut, että jumppamaikka vain pelottelee meitä kaikilla näillä namusedillä saadakseen meidän juoksemaan koko ajan... Aloin nauraa hysteerisenä omille ajatuksilleni. Vastaani tuli iäkäs, arvokkaan näköinen herrasmies pienen koiransa kanssa, ja hän katsoi minua kummeksuen. Olin varmasti irvokas näky, toinen poski punaisena lyönnin jäljiltä, pitelin verta vuotavaa rannettani ja nauraa räkätin.

Kävelin uimastadikalle ja kiirehdin jumppamaikan luo. Hän katsoi minua hämmästyneenä ja kysyi juoksuaikaani. Sanoin, etten ollut ehtinyt ottaa aikaa, ja hän keskeytti minut nauraen, että olin varmaan juossut niin lujaa, etten ehtinyt ottaa aikaa, kun olin jo ehtinyt stadikalle takaisin. Keskeytin hänet tylysti ja sanoin ivallisesti: "Olisin ehkä ehtinytkin ottaa ajan, jos olisin päässyt juoksemaan sen kolmannen kierroksen, mutta yksi äijä yritti raiskata minut sitä ennen, joten..." Jumppamaikka näytti siltä kuin olisi tukehtunut kieleensä. Sen jälkeen kaikki oli yhtä mylläkkää. Jumppamaikka juoksutti minut stadikan uimavalvojan luo - upea, ruskettunut ja vaaleatukkainen adonis, muuten - jolle jouduin kertomaan koko stoorin. Uimavalvoja lähti hälyttämään poliisit Kisahallilta, minä puikahdin pukukoppiin vaihtamaan vaatteita. Kesken kaiken joitakin luokkani tyttöjä tuli pukukoppiin hikisinä ja punaisina. He katsoivat minua ihmetellen. Joku kysyi minulta, miksi en ollut menossa suihkuun. Yritin väistellä katseita ja kysymyksiä, mutta kun jumppamaikka syöksähti sisään ja kertoi poliisien jo olevan paikalla, en enää päässyt minnekään pakoon. Puin nopeasti loput vaatteet päälleni ja mutisin jotain raiskausyrityksestä, ja livahdin ulos.

Poliisit odottivat minua aulassa. Tunsin kaikkien koululaisten katseet selässäni, kun seisoin keskustelemassa heidän kanssaan. Poliisit halusivat lähteä tapahtumapaikalle katsomaan, josko tekijä vielä olisi siellä, vaikka he pitivät sitä erittäin epätodennäköisenä. Kävelin miesten perässä poliisiautolle ja istuin takapenkille. Ulkonakin oli kymmeniä koululaisia tulossa uimaan, ja he kaikki tuijottivat minua. Valuin takapenkillä niin alas kuin pääsin, yritin päästä pois katseiden ulottuvilta.

Poliisit ajoivat ohjeideni mukaan eteenpäin, ja kun pääsimme mäen juurelle, katsoin ylös ja näin äijän istumassa kivellä, edelleen. "Tuolla se äijä on, toi se on, toi, joka istuu tolla isolla kivellä!" poliisit katsoivat toisiaan ja pudistivat päätään, kummastelivat. Toinen kapusi ulos autosta ja lähti hakemaan miestä, toinen jäi kanssani autoon istumaan. Mies ei vastustellut, vaan lähti toisen poliisin kanssa kävelemään autoa kohti. Minä sain melkein paskahalvauksen ja aloin tempoa ovea auki. "Mä haluun ulos täältä, mä en istu ton äijän kanssa täällä takana sekuntiakaan, päästä mut pois!" Huusin aivan hysteerisenä, sillä en saanut takaovea auki, tietenkään, niissähän on lukot juuri sitä varten. Autoon jäänyt poliisi nousi ulos ja lähti kiertämään autoa päästäkseen avaamaan ovea ulkokautta, ja samalla hetkellä kun vasemman puolen takaovi aukesi, minä livahdin oikeanpuolimmaisesta ulos. Miehen hakenut poliisi työnsi äijän autoon sisään ja sulki oven. "Tiedätkö, mitä äijä sanoi, kun menin hakemaan?" Hän kysyi minulta ja pariltaan. "Ai, se tyttö meni kertomaan jollekin, niin se sanoi, ja oli hyvin hämmästyneen oloinen..."

"Tarvitsetko kyydin kotiin?" toinen kysyi. "Me viedään toi äijä nyt putkaan, mut sä et varmaan halua tulla sinne samalla autolla..." "En, mä haluan kotiin..." Poliisit keskustelivat keskenään, ja minä sanoin, että voisin aivan hyvin mennä ratikalla kotiin, minullahan ei olisi kuin muutaman pysäkinvälin verran matkaa. Toinen poliisi totesi, että miestä tullaan syyttämään päällekarkauksesta ja pahoinpitely-yrityksestä tai jostain, minä halusin vain mahdollisimman pian pois, kotiin ja suihkuun. Poliisit olivat ottaneet henkilötietoni ylös jo stadikalla, joten olin heidän puolestaan vapaa lähtemään, he ottaisivat minuun yhteyttä myöhemmin. Nuorempi poliisi katsoi vielä minua myötätuntoisesti ja kysyi, pärjäänkö nyt varmasti. Sanoin pärjääväni, ja lähdin kävelemään kohti pysäkkiä.

Poliisiauto lähti liikkeelle, ja kohdalleni tultuaan se hidasti. Nuorempi poliisi avasi ikkunan ja kysyi: "Haluatko nostaa syytteen raiskausyrityksestä? Siinä tapauksessa nimittäin kyse on asianomistajarikoksesta ja se on jatkossa rikospoliisin heiniä..." Raiskausyrityksestä? Poliisi jatkoi: "Raiskausyrityksestä saa kovemman rangaistuksen kuin pahoinpitelystä..." Viha leimahti aivoissani ja kuulin vastaavani: "Joo, haluan mä syyttää sitä raiskausyrityksestä. Sitähän se oli, se yritti raiskata mut, olis raahannut siihen pusikkoon..." Poliisi keskeytti minut ja sanoi, että he toimittaisivat tiedot rikospoliisiin, ja sieltä ottaisi joku yhteyttä välittömästi.

Kotiin päästyäni kerroin isälleni, mitä oli tapahtunut, äitini ei ollut vielä ehtinyt tulla kotiin. Puhelin soi, ja veljeni vastasi siihen. Hän tuli silmät ymmyrkäisinä kertomaan, että joku naispuolinen rikospoliisi halusi puhua kanssani. Sovin puhelimessa, että tulisin isäni kanssa rikospoliisiin lausuntoa varten välittömästi. Tuolloin rikospoliisi oli vielä vanhassa osoitteessaan Senaatintorin laidalla, eikä sinne ollut meiltä kovin pitkä matka.

Lausunnon antamisesta en muista ihmeitä, vain sen, etten kehdannut isäni kuullen kertoa, millaisia rivoja mies oli puhunut. Naispuolinen rikoskomisario kertoi, että mies oli heidän käsityksensä mukaan ensikertalainen tämäntapaisissa jutuissa, mutta että hänellä oli jonkinlainen rikosrekisteri olemassa nuoruusvuosiltaan. Mies oli hänen mukaansa minua yli kymmenen vuotta vanhempi, alle kolmikymppinen kuitenkin.

Kotiin päästyämme jouduin kertomaan tarinani myös äidilleni. Mies sai aikanaan rangaistuksensa, ei kovin kummoista kuitenkaan, sillä hän tosiaan oli ensikertalainen, eikä yritykseen liittynyt suurta väkivaltaisuutta... Minun mukanani kokemus seurasi jonkin aikaa, raitiovaunussakin sävähdin joka kerran, kun joku tuntematon ohi mennessään hipaisikin minua, mutta vain jonkin aikaa.

Toisinaan mietin itsekseni, oliko minussa jotain erityistä, minkä vuoksi mies oli valinnut juuri minut uhrikseen. Tai oliko hän valinnut yhtään mitään, toiminut varmaan vain hetken mielijohteesta, humalaisen päähänpistosta. Tai sitten olin vain ainoa yksin hänen ohitseen mennyt. Sinänsä sääli miestä, hänhän oli loppujen lopuksi se ainoa, joka tästä jutusta varsinaisesti joutui kärsimään, sillä minuun tuo kokemus ei istuttanut sen kummemmin pelkoa kuin inhoakaan miehiä kohtaan. Tai sitten sen vaikutus oli niin alitajuinen, etten vielä tänäkään päivänä ole itse niistä seurauksista tietoinen.

Baaritiskillä

Nainen istui kapakassa Kalliossa. Kapakka oli täynnä, vähän väliä joku töni naista selkään hänen istuessaan baaritiskin ääressä baarituolillaan. Puheensorina sulautui yhtenäiseksi ääniseinäksi, vain välillä jokin korkeampi naisääni ja sen sinkauttama:"Vittu!" erottui joukosta. Poke seisoi ovella ja seuloi tiukalla kädellä sisäänpyrkivien joukkoa.

Nainen istui ja luki, keskarituoppi käden ulottuvilla, tupakka-aski tuopin vieressä. Outo lintu Kallion kapakassa. Kapakkakaan ei ollut se taiteilijamesta, jossa kirjaa lukeva ei olisi joukosta erottunut, vaan kulmakunnan pahamaineisin - se, jossa huumehörhöt selvittelivät välejään harva se ilta, ja jossa suurimmalla osalla asiakaskuntaa oli ainakin orastava alkoholiongelma.

Nainen istui ja luki, joi välillä keskariaan, sytytti tupakan, tilasi uuden oluen. Viereisellä baarituolilla istuva mies vilkaisi naista nopeasti. Mies kääntyi hieman tuolillaan, antoi ruumiinkielen puhua, ja nainen näki silmäkulmastaan tutun kosiotanssin alkutahdit. Mies antoi tatuoidun käsivartensa liukua pitkin baaritiskin pintaa, sormet koskivat naisen kirjan reunaan. "Mitä sä luet, hei..." mies kysyi äkkiä. Nainen huokaisi, tympäisi, ja käänsi pokkarin kannen miehen nähtäväksi. "Hei mitä tossa lukee...? The Stand? ... Ai sä luet englantia..." Mies kuulosti yhtä aikaa pettyneeltä, hämmentyneeltä ja hämmästyneeltä. Hän naurahti väkinäisesti, selitti jotain huonosta kielitaidostaan ja kääntyi toiseen suuntaan. Nainen ei ollut sanonut sanaakaan, mutta nauroi äänettömästi mielessään. Tässä kapakassa mikään ei nujertanut iskuyrityksiä yhtä tehokkaasti kuin vieraskielinen kirja.

Kiihkeä muisto

Se oli sitä aikaa, kun vietin elämääni pitkäksi venyneessä on-off -suhteessa opiskelukaveriini. Heräsin eräänä aamuna puhelimen soittoon - tämä oli siis myöhempää kivikautta, aikaa ennen kännyköitä - ja vääntäydyin sängystäni ylös lievästi kiukkuisena, kello kun ei ollut likelläkään normaalia heräämisaikaani.

Hyvä, etten vastannut puhelimeenikin tyyliin "kuka helvetti tähän aikaan soittaa!!". Langan päässä oli hyvin hengästyneen oloinen Jasu, joka kertoi olevansa lähimmässä puhelinkopissa ja aneli pääsyä luokseni, oli syystä tai toisesta lähtenyt aikaisin liikenteeseen. Tuossa vaiheessa on-off -suhdettamme olin aina iloinen yhteydenotosta, ja muutenkin aina valmis, partiotyttötyyliin. Aamuäreyteni katosi hetkessä ja toivotin miehen tervetulleeksi...

Hetken päästä soi ovikello, ja sain oven avattuani sylini täyteen hengästynyttä, ulkoilmalle ja nahkatakille tuoksuvaa miestä. Jasu suuteli kuin kuolemaisillaan, kuiskasi korvaani:"Mä juoksin raput ylös, voitsä kuvitella, seitsemän kerrosta, ja hirvee stondis koko ajan päällä... Mulla alko heti seisoo jo puhelimessa, kun mä kuvittelin sut seisomassa täällä yöpuvussas..." Mies ei valehdellut, ja peräännyimme sylikkäin takaisin makuuhuoneeseeni, suoraan parisängylle poikittain.

Hitto, mitä seksiä! Piehtaroimme sängylläni kuin pienet eläimet, mutta eihän homma koskaan noin kiihkeästi alkaneena kauaa kestä. Kohta jo sipaisin miehen niskahiuksia ja nauroin vanhaa vitsiä mukaillen: "olisiko korkea aika ottaa kengät jalasta ja rotsi niskasta...?"