Baaritiskillä

Nainen istui kapakassa Kalliossa. Kapakka oli täynnä, vähän väliä joku töni naista selkään hänen istuessaan baaritiskin ääressä baarituolillaan. Puheensorina sulautui yhtenäiseksi ääniseinäksi, vain välillä jokin korkeampi naisääni ja sen sinkauttama:"Vittu!" erottui joukosta. Poke seisoi ovella ja seuloi tiukalla kädellä sisäänpyrkivien joukkoa.

Nainen istui ja luki, keskarituoppi käden ulottuvilla, tupakka-aski tuopin vieressä. Outo lintu Kallion kapakassa. Kapakkakaan ei ollut se taiteilijamesta, jossa kirjaa lukeva ei olisi joukosta erottunut, vaan kulmakunnan pahamaineisin - se, jossa huumehörhöt selvittelivät välejään harva se ilta, ja jossa suurimmalla osalla asiakaskuntaa oli ainakin orastava alkoholiongelma.

Nainen istui ja luki, joi välillä keskariaan, sytytti tupakan, tilasi uuden oluen. Viereisellä baarituolilla istuva mies vilkaisi naista nopeasti. Mies kääntyi hieman tuolillaan, antoi ruumiinkielen puhua, ja nainen näki silmäkulmastaan tutun kosiotanssin alkutahdit. Mies antoi tatuoidun käsivartensa liukua pitkin baaritiskin pintaa, sormet koskivat naisen kirjan reunaan. "Mitä sä luet, hei..." mies kysyi äkkiä. Nainen huokaisi, tympäisi, ja käänsi pokkarin kannen miehen nähtäväksi. "Hei mitä tossa lukee...? The Stand? ... Ai sä luet englantia..." Mies kuulosti yhtä aikaa pettyneeltä, hämmentyneeltä ja hämmästyneeltä. Hän naurahti väkinäisesti, selitti jotain huonosta kielitaidostaan ja kääntyi toiseen suuntaan. Nainen ei ollut sanonut sanaakaan, mutta nauroi äänettömästi mielessään. Tässä kapakassa mikään ei nujertanut iskuyrityksiä yhtä tehokkaasti kuin vieraskielinen kirja.