Kestoversio huonosta omatunnosta

Se(kin) oli tyypillinen päivä on-off -suhteessani. En enää tarkkaan muista, millä tavalla Jasu oli saanut vitutuskäyräni nousemaan yli äyräittensä, mutta kotiin en aikonut mennä ilman kunnollista, vähintäänkin kuuden tuopin kumaraa. Olin tuossa elämäni vaiheessa hyvinkin tottunut ryyppäämään yksin kapakassa, menin sinne yksin, mutta harvemmin poistuin ilman seuraa. Jasu petti minua jatkuvasti, ja minä maksoin samalla mitalla takaisin. Emme vain päässeet toisistamme eroon, sillä seksi oli saatanallisen hyvää, ja sitä oli paljon.

Sillä kertaa poikkesin makkaratalon kakkoskerroksen kapakkaan - nimeä en muista. Saattoi olla sport academy tai jokin sen edeltäjä. Istuin baaritiskin ääressä juomassa luultavasti toista tai kolmatta tuopillistani, kun viereiselle baarijakkaralle istahti nuori mies, joka moikkasi minua iloisesti ja kysyi sopiiko istua viereen. Minulle sopi, vaikka Micke ei ehkä parasta mahdollista seuraa vitutukseen ollutkaan.

Tunsin Micken lähinnä etäisesti hyvän tyttökaverini kautta, suomenruotsalaisia molemmat. Micke opiskeli itse asiassa samassa tiedekunnassa kuin minä, eri vuosikurssilla tosin. Olin tavannut häntä kaverini luona pippaloissa ja joskus ohimennen tiedekunnan kuppilassa, moikannut nähdessäni ja siinä kaikki. Kaverini Gitta oli ollut Mickeen ihastunut jo ikuisuuden, mutta ei vain saanut asian suhteen kummemmin aikaiseksi, ja viimeksi tavatessamme olin kysynyt, edistyikö homma mihinkään suuntaan. Ei kuulema edistynyt, he olivat vain erittäin hyviä kavereita, siinä kaikki.

Micke kysyi, mihin olin Jasun jättänyt. Mickekin tunsi Jasun, olihan Jasukin opiskelukaverini. Kerroin, etten tiennyt miehen olinpaikkaa eikä hirveästi kiinnostanutkaan. Micke kohautti harteitaan kysyvästi:"Ryppyjä rakkaudessa, vai?" "Kestopliseerausta pikemmin", kuittasin, ja jätimme aiheen sikseen.

Micke oli tulossa yliopistolta, hänenkin vitutuskäyränsä oli aika korkealla - syystä tai toisesta - , joten päätimme toverillisesti ryypätä yhdessä. Tarjosimme toisillemme vuorotellen kaljaa ja fernettejä, ja huomaamattamme onnistuimme menestyksellisesti unohtamaan kaikki muut yhteiset tuttavuutemme. Jostain ihmeestä meillä riitti juttua ihan valomerkkiin asti, eikä juttu siinäkään vaiheessa oikeastaan loppunut. Tuohon aikaan ei jatkopaikkoja ihmeemmin ollut, eikä toiseen kapakkaan siirtyminen huvittanut meitä kumpaakaan, joten päätimme lähteä jo kotia kohti.

Matkalla ratikkapysäkille sain päähänpiston ja kutsuin Micken luokseni, siis jos häntä vain huvittaisi. Minulla oli kotona (tietääkseni) puolikas viskipullo, jonka voisimme tuhota ja puhua lisää paskaa samalla. Micke sentään pysähtyi hetkeksi miettimään asiaa, ennen kuin suostui. Minäkin mietin itsekseni, mitä Gitta mahtaisi sanoa, jos kertoisin olleeni ryyppäämässä Micken kanssa, mutta itse asiassa, mitäpä asia Gittalle kuului. Kai Mickellä sai muitakin kavereita olla.

Matka kotiini ei ollut pitkä, muutama pysäkinväli, ja pian istuimme sohvallani tyhjentämässä viskipulloa. Micke valikoi musiikkia levyvarastostani ja pyysi minut pian tanssiin. Sammuttelimme turhia valoja ja tanssimme hidasta keskellä olohuoneeni lattiaa, ja kun musiikki päättyi, Micke otti minua leuasta kiinni ja suuteli. Ohikiitävän hetken ajan Gitta välähti mielessäni, mutta työnsin ajatuksen pois. Jos ei Gitta kerran saanut aikaiseksi, kaipa mies oli ihan vapaata riistaa kenelle hyvänsä... Mickellä taisi olla samansuuntaisia ajatuksia, sillä hän kuiskasi korvaani, ettei ollut koskaan osannut ajatella minua "sillä lailla", vaikka olinkin hänen mielestään hyvä tyyppi... Puraisin hänen korvaansa, Micke voihkaisi, ja reittäni vasten tunsin, miten hänellä seisoi.

Vedin Micken makuuhuoneen puolelle ja siirryin toiselle puolelle parisänkyäni. Riisuin nopeasti ja ryömin tuplapeittoni alle, eikä Mickekään aikaillut. Pian olimme täydessä touhussa, ja olin suorastaan yllättynyt siitä, miten kiihkeä Micke sängyssä oli. Olin aina pitänyt häntä hyvinkin "kilttinä" poikana, mutta niinhän sitä tavataan sanoa, että tyynissä vesissä ne isot kalat kutevat... Ensimmäinen rakastelu oli aika pian ohi, Micke hymyili hämärässä huoneessa hämillään ja totesi, että edellisestä kerrasta oli aikaa. Minä en piitannut, sillä suukotellessani hänen korvaansa tunsin, miten hän kiihottui ja kovettui uudestaan, ja pian rakastelimme jo toista kertaa.

Sillä kertaa sitä kesti kauan, ja kun hän lopulta tuli, sain minäkin. Oli aivan tajuttoman kiihottavaa, kun lammasmaisen kilttinä pitämäni miehenpuoli kuiski korvaani rivoja orgasminsa hetkellä. Huh!

Nukahdimme sylikkäin, ja heräsimme yön aikana vielä kaksi kertaa rakastelemaan. Viimeisen kerran rakastelimme aamulla, kun kävimme yhdessä suihkussa. Meillä oli kummallakin kankkunen, ja pyytelin Mickeä jäämään vielä, mutta hänen täytyi lähteä. Olimme molemmat hieman hämillämme, kun edes likimain selvin päin pohdimme kumpikin, mitä tästä eteenpäin tapahtuisi. Micke sen sanoi ensin: "Oli tosi upeaa... mutta ei kai meistä kuitenkaan mitään tän kummempaa tule..." Oikeastaan olin helpottunut, vaikka ei minulla olisi ollut mitään sitä vastaan, että olisin vielä joskus Micken kanssa rakastellutkin. "Oletko varma?", kysyin, vaikka tiesin vastauksen. "Oletko varma, ettet halua rakastella toiste?" Micke katsoi minua hellästi ja sanoi:"Totta helvetissä haluaisin, mutta... menee vaan niin vaikeaksi muuten... tiedäthän..." Tiesin toki. Vaikka Gitta kuinka olisi väittänyt minulle, että he ovat vain kavereita, häntä loukkaisi suunnattomasti, jos minä ja Micke alkaisimme kulkea yhdessä. Ja olihan Jasukin edelleen kuviossa, tavalla tai toisella, jatkuvasti.

Joten Micke lähti, emmekä nähneet toisiamme aikoihin. Emme törmänneet edes tiedekunnan kuppilassa, emmekä vahingossa missään kapakassakaan. Itse asiassa tapasimme seuraavan kerran Gittan luona bailuissa monta kuukautta myöhemmin. Siinä vaiheessa tajusin, miksi Gitta ei ollut viime aikoina juurikaan pyörinyt maisemissa - hän ja Micke seurustelivat, viimeinkin. Seuraavan kerran tapasin Micken heidän kihlajaisissaan.

Joka kerran tavatessamme minulla oli vaikea olo - tunsin pettäneeni ystävääni, vaikka teknisesti ajatellen he eivät seurustelleet silloin. Ja kun aikanaan lemppasin Jasun ja monien vaiheiden jälkeen tapasin puolisoni, avioiduimme Gitan kanssa kuukauden välein. Olin heidän häissään silloisen avopuolisoni ja kuukautta myöhemmin aviopuolisoni kanssa, ja mietin, pääsisinkö koskaan huonosta omatunnostani eroon. Ja mietin, miettiikö Micke samaa asiaa joka kerran minut kohdatessaan - ja me kohtaamme nykyään useammankin kerran vuodessa.