Joskus 80-luvun lopulla kyllästyin totaalisesti on-off -suhteeseeni ja otin pikalähdön etelään. Jasulle ilmoitin olevani tavattavissa seuraavan kerran viikkoa myöhemmin.En saanut ketään kaveriani innostumaan reissusta, joten päätin lähteä yksin.
Riittävän halvalla pääsi suomalaisten suosimaan rantalomakohteeseen Kreikassa. Huonekaverikseni sain varsinaisen ilopillerin, minua muutamaa vuotta vanhemman naisihmisen, joka touhotti perääni kuin kanaemo tai äitini. Muutaman päivän jaksoin juosta hänen kanssaan ihailemassa nähtävyyksiä, tylsistyä kuoliaaksi kiertoajeluilla ja lounailla hänen mielestään eksoottisissa paikallisissa ravintoloissa, joissa ruokalistalla oli ensimmäisenä lihapullat selkeällä suomenkielellä...
Taisi olla neljäs ilta, kun lopulta päätin, että kaipaan edes jotakin säpinää, ja menin hotellin baariin istuskelemaan. Pyysin huonekaverianikin kohteliaasti liittymään seuraan, mutta hän ilmoitti olevansa väsynyt, joten menin alas yksin. Kohta sain seuraani vanhemman pariskunnan, joiden kanssa juttu luisti ihan kivasti. He lähtivät kuitenkin pikapuoliin omaan huoneeseensa, ja minä jäin hetkeksi kahdestaan vanhojen naistenlehtien kanssa.
Muitakin hotellin asukkaita pyöri illan pimetessä baarissa, ja lopulta myös huonekaverini tuli alas ja liittyi seuraan. Pöytäni ympärille oli kasaantunut sekalainen joukkio suomalaisia, joiden kanssa heitimme huulta ja joimme olutta. Huonekaverini ei tuntunut joukossa viihtyvän, mutta kun päätimme lähteä porukalla katsastamaan läheisen pubin, hän lähti mukaan. Pubista huonekaverini kuitenkin lähti kesken kaiken, minä jäin edelleen jatkamaan iltaa muiden kanssa. Huoneeseen hiippailin vasta pikkutunneilla, toki mahdollisimman hiljaa, etten olisi nukkuvaa herättänyt.
Aamulla huonekaveri paiskoi ovia äänekkäästi ja kiukutteli muutenkin. Olin vähän hämmentynyt, enkä oikein ymmärtänyt kiukuttelun syytä. Olin kuulema ollut erittäin epäkohtelias, kun en ollut huomioinut häntä porukassa, ja olin jäänyt pubiin, vaikka hän oli lähtenyt takaisin hotelliin jne... Jostain syystä minun olisi siis pitänyt pysyä samassa porukassa ja noudattaa hänen aikataulujaan. No, minäkin olin ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa minulla oli täysin tuntematon huonekaveri, joten olin vähän pihalla tämäntyyppisten "suhteiden" etiketistä, ja ajattelin, että ehkä minulla jotenkin oli velvollisuus huomioida hänet myös iltarientojen suhteen. Ehdotin siis, että lähtisimme paikalliseen, suomalaisten suosimaan tanssiravintolaan iltaa viettämään.
Illansuussa kävelimme siis edustusasuissamme kyseisen ravintolan ovesta sisään. Saimme pöydän sopivalta paikalta, ja kohta meitä sitten vietiinkin tanssilattialle. Minulla oli punainen silkkipuku, ja jostain syystä orkesteri soitti illan aikana ainakin seitsemän kertaa biisin "Lady in Red"... No, vientiä riitti, niin suomalaisten kuin paikallistenkin taholta, sain tuskin istahtaa alas koko illan aikana. Loppuillasta seuraani sitten pesiytyi paikallinen sankari, Nikos, joka ainakin kävelytavastaan päätellen oli tosiaankin jalkapalloilija, kuten väitti. Huonekaverini englannintaito ei ollut kehuttava, joten hän ei juuri suutansa avannut eikä keskusteluun osallistunut, ja jossain vaiheessa Nikos sitten ehdotti jatkoja luonaan, ilman muuta pöytäseuruetta. En keksinyt mitään hyvää tekosyytä karistaa huonekaveriani, joten kun hän oli vaihteeksi tanssilattialla, häivyimme paikalta ilman eri selityksiä.
Nikoksella oli auto, joten lähdimme sillä hänen luokseen. Sisään päästyämme turhat keskustelut loppuivat siihen, emme päässeet sänkyynkään asti, vaan naimme ensimmäisen kerran pystyssä seinää vasten. Ei se erityisen ihmeellistä ollut, mutta kestävyydestä urheilija sai kyllä täydet pisteet. Naintia kesti niin kauan, että polveni tärisivät lopulta holtittomasti.
Ehdimme vielä naida pari kertaa ennen kuin päätin, että olisi aika palata hotellille. En halunnut "jäädä yöksi", vaikka kellokin läheni jo neljää. Nikos ei halunnut kuullakaan taksista, hän vei minut itse omalla autollaan hotellille. Minun piti myös luvata tapaaminen vielä samalle päivälle, vaikka ei olisi erityisemmin huvittanutkaan. Sovin epämääräisesti treffit ravintolaan, ja päätin jo autosta noustessani, että pysyisin visusti hotellissa koko illan.
Nukuin käytännössä melkein koko päivän, enkä piitannut huonetoverini murhaavista katseista. Iltapäivällä kokosin itseni ja lähdin yksin rannalle aurinkoon, makasin huovallani ja luin Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta... kevyttä kesälukemista siis. Hotelliin palasin vasta iltasella ja kiersin ravintolan kaukaa. Söin hotellin ravintolassa ja menin ajoissa nukkumaan, vaikka mieli olisi tehnyt baanalle.
Seuraavana iltana päätin lähteä uudestaan tanssiravintolaan - arvelin jalkapalloilijan pysyvän kaukana paikasta, mikäli hän oli edellisenä iltanakaan siellä ollut. Huonetoverini tuppasi mukaan matkaan, ja kävellessämme ravintolaan hän kysyi minulta varovasti:"Voisitko sinä vähän neuvoa minua noissa miesjutuissa, kun sinulla tuntuu olevan se homma hallussa...?" Nainen oli muutaman vuoden minua vanhempi, mutta ilmeisesti yksinäinen ihminen, turhan ujo ja rajoittunut. Ulkomuotonsa puolesta hän varmasti olisi kelvannut ihan mainiosti kenelle tahansa, mutta hän pukeutui omituisesti, ei juurikaan meikannut ja oli muutenkin sen oloinen, ettei häntä juuri seinästä erottanut.
Ravintolaan päästyämme johdattelin hänet naistenhuoneeseen ja meikkasin hänet uudestaan. Vaatteille en pystynyt tekemään mitään, enkä myöskään hänen luonteelleen, mutta juotettuani hänelle muutaman normaalia vahvemman paukun nainen alkoi olla ihan tunnelmassa, kikatteli ja vilkuili ympärilleen huomattavasti aiempaa rohkeammin. Huomasin, että yksi ravintolan tarjoilijoista - hän ei tarjoillut pöytäämme - pysytteli jatkuvasti pöytämme tuntumassa. Jossain vaiheessa oma tarjoilijamme kantoi minulle paukun, jota en ollut tilannut , ja kuiskasi matalalla äänellä sen olevan "with compliments from Ioannis" nyökäten samalla lähistöllä norkoilevan tarjoilijapojan suuntaan. Minua huvitti suunnattomasti, mutta otin paukun vastaan. Vähän myöhemmin poika jo uskaltautui juttelemaan hetken, kysyi voisinko jäädä odottamaan häntä hänen vuoronsa päättyessä. Lupasin, mutta sanoin myös, että ystävättäreni tulisi mukaan seuraan, tai ei tulisi kauppoja.
Loppuilta meni hieman ketuille, sillä Ioannis vahti kyynärpäätuntumassa kuin haukka pöytäämme, ja tuijotti julmasti jokaista siihen pyrkivää miehenpuolta. Lopulta en jaksanut enää istua pöydässä vaan pakenin valvontaa baarin puolelle. Tiskin takana palveli tarjoilijan lisäksi lyhyehkö, vanhempi mies, joka tuli tarjoilemaan minulle. Hän antoi pyytämäni juoman, ja kertoi, että minua oli kyselty edellisenä iltana... Jalkapalloilijani, Nikos, oli käynyt minua etsimässä sovittuun aikaan, ja häipynyt sitten paikalta odotettuaan turhaan pari tuntia. Mies kyseli, miksi minulla ei tänään ollut punaista mekkoani, ja kertoi seuranneensa minua ja tekemisiäni ensimmäisellä ravintolakäynnilläni - vaatteeni oli kuulema sen verran huomiota herättävä.
Mies esitteli itsensä Alexandrokseksi, hän oli ravintolapäällikkö. Alex, kuten hän halusi itseään kutsuttavan, oli opiskellut Englannissa, ja hän oli palannut kotikaupunkiinsa englantilaisen vaimon kanssa. Ensimmäistäkään paukkuani en saanut maksaa itse, Alex huitaisi vain kädellään ja sanoi ilkikurisesti vähentävänsä sen Ioanniksen palkasta. Harkitsin hetken, mutta kerroin sitten, että oikeastaan Ioannis ei kiinnostanut minua lainkaan, mutta pyöritin häntä vain saadakseni seuraa huonekaverilleni. Kerroin myös, että olin luvannut jäädä odottamaan Ioannista ystävättäreni kanssa, ja Alex ehdotti, että hänkin liittyisi mukaan seurueeseen. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, sillä vaikka mies ei ollut erityisen komea eikä varsinkaan pitkä, hänen silmissään oli vastustamattoman hilpeä vilke ja hän oli fiksu.
Ioannis ilmaantui baariin minua etsimään, jolloin käytin tilaisuutta hyväkseni ja kerroin, että ystävättäreni oli kovasti ihastunut häneen, ja valitettavasti minä en voisi kuvitellakaan särkeväni ystävättäreni sydäntä tällä tavoin... Odotin, että mies olisi alkanut vastustella, mutta sen sijaan hän siirtyikin vikittelemään huonekaveriani. Lupasin Alexille, että odottaisin hänen vapautumistaan töistä, joten voisimme neljästään lähteä vielä jonnekin yökerhoon iltaa jatkamaan.
Lopulta pääsimme lähtemään parin korttelin päässä olevaan yökerhoon, jossa Alex tilasi suurellisesti shampanjaa ja maksoi kaiken. Yökerho ehti olla auki vain reilun tunnin, joten olimme pian taas pihalla. Minua ei huvittanut vielä lähteä hotelliin, eikä huonekaverianikaan, joten Alex sanoi, että voisimme mennä takaisin hänen ravintolaansa, siellä olisi ainakin juotavaa, vaikka musiikkia emme enää mistään saisi. Siirryimme siis takaisin ravintolaan, missä Alex työnsi Ioannikselle pari pulloa shampanjaa ja kaksi lasia kouraan, ja hätisteli hänet huonekaverini kanssa kabinetin puolelle. Me jäimme baaritiskin ääreen keskustelemaan. Ihmettelin, miten Alex saattoi jäädä työvuoronsa jälkeen niin huolettomasti paikalle, eikö vaimo yhtään ihmetellyt, missä mies viipyi. Alex sanoi, ettei vaimo oikeastaan enää piitannut, heidän avioliittonsa oli enemmän kulissi kuin oikea avioliitto, ja sitä pitivät pystyssä vain heidän kaksi lastaan. Sitäpaitsi, vaimo oli Alexin mukaan parhaillaan lasten kanssa Englannissa. Minua ei oikeastaan olisi muuten voinut vähempää kiinnostaa, mutta en erityisemmin välittänyt sekoilla ukkomiesten kanssa, sillä en halunnut aiheuttaa kenellekään naiselle ongelmia.
Alex nosti tiskille kaksi shampanjalasia ja avasi jokaista lasillistamme varten uuden pullon. Miehen suurellisuus huvitti minua, se oli oikeastaan liikuttavaa, ja kun Alex sitten tuli viereeni istumaan, nosti käteni huulilleen ja suuteli sitä, olin varsin valmista kamaa. Suutelimme nälkäisinä, hänen kätensä vaeltelivat levottomasti pitkin vartaloani ja lopulta hän johdatteli minut ravintolasalin puolelle. Riisuimme toisiamme puolipyöreän looshin punaisella samettisohvalla ja rakastelimme hätäisesti, peläten Ioanniksen ryntäävän paikalle hetkellä millä hyvänsä. Alex oli ehkä minua lyhyempi, mutta muuten erittäin hyvin varusteltu ja taitava rakastaja, joka sai minut tulemaan hetkessä. Saimme hädin tuskin vaatteet edes joltiseenkin järjestykseen päällemme, kun kabinetin ovi jo aukesi, ja Ioannis tuli sieltä ulos jokseenkin punehtuneen ja hämmentyneen näköisen huonekaverini kanssa.
He olivat lähdössä, Ioannis oli luvannut saatella ystävättäreni takaisin hotelliin, ja kuiskasin äkkiä naiselle, että hän voisi vallan hyvin viedä tarjoilijapojan huoneeseen, minä en aikonut tulla takaisin ennen aamukuutta... Ioannis lähti huonetoverini kanssa, ja minä jäin sohvalle Alexin kainaloon. Rakastelimme vielä lisää, joimme shampanjaa ja puhuimme. Kuuden aikoihin sanoin, että minun olisi pakko lähteä, alkava päivä oli viimeisemme ja olisi hyvä edes vähän nukkua, lento tosin lähtisi vasta illalla.
Alex saatteli minut kävellen hotellille ja pyysi minua tulemaan lounasaikaan ravintolaan käymään. Lupasin, ja hiivin sitten huoneeseeni. Nukkumaan en tosin ihan heti päässyt, sillä huonekaverini halusi purkaa sydäntään Ioanniksen suhteen.
Heräsin puoliltapäivin, kävin nopeasti suihkussa, ja lähdin rantavarusteiden kanssa ravintolalle. Ravintolassa ei ollut ketään muita paikalla, sillä se oli iltaravintola, mutta Alexin piti työnsä puolesta olla vastaanottamassa tavaraa lounasaikaan. Odotin kärsivällisesti baaritiskin ääressä, kun Alex kiisteli jonkin kaljakuskin kanssa, ja kun mies lopulta lähti, olin niin kiimainen, etten malttanut odottaa edes sohvalle pääsyä, vaan avasin hänen sepaluksensa, istutin hänet tuolille ja istuuduin hänen syliinsä. Rakastelimme ensin siinä, sitten baaritiskiä vasten, sitten sohvalla... havahduimme todellisuuteen vasta, kun ravintolan puhelin soi.
Lähdin takaisin hotellille luvattuani tulla vielä illalla ennen koneen lähtöä käymään. Olin aivan sekaisin. Alex oli sanonut, että voisin jäädä hänen kustannuksellaan ainakin vielä toiseksi viikoksi lomalle, hän hoitaisi kaikki järjestelyt, hommaisi minulle hotellin ja maksaisi uuden lentolipun kotiin. Hotellissa pakkasin tavaroitani, huonekaveriani ei näkynyt missään ja arvelin hänen olevan Ioanniksen kanssa jossain.
Kun kello tuli viisi, olin saanut tavarani pakattua ja kävin suihkussa. Vaihdoin matkavaatteet päälleni ja raahasin matkalaukkuni respaan. Linja-auto lentokentälle lähtisi vasta kahdeksalta, minulla olisi vielä hyvin aikaa käydä Alexin luona hyvästelemässä. En aikonut jäädä, vaikka mieli olisi tehnyt. Joku raja sentään lomaromanssienkin kanssa... Kävelin ripeästi ravintolalle, jossa Alex jo seisoi tiskin takana tarjoilemassa. Paikalla oli liikaa ihmisiä, emme voineet edes koskea toisiimme, paitsi silloin, kun Alex ojensi minulle lasin ja sormemme hipaisivat toisiaan. Kroppani huusi miehen perään, mutta järkeni kielsi heittäytymästä mihinkään älyttömyyksiin. Kun kello viimein oli varttia vaille kahdeksan, minun oli pakko lähteä. Alex tuli perässäni ulos kadulle, antoi minulle käyntikorttinsa ja pyysi vielä kerran jäämään. Suutelin häntä kevyesti molemmille poskille ja lupasin soittaa, kun olisin päässyt kotiin. "Voit soittaa minulle milloin tahansa töihin, milloin tahansa. Jos haluat tulla tänne, minä maksan matkat ja oleilusi, ja jos tänne tultuasi et halua olla kanssani, sekin on OK...", Alex sanoi. Uskokoon ken haluaa, ajattelin, ja lähdin hotellille. Kotimatka tuntui pitkältä, varsinkin kun huonekaverini istui vieressäni koko matkan, ja hehkutti Ioannista... ilmeisesti mies olisi tulossa Suomeen myöhemmin kesällä...
Kotiin päästyäni, seuraavana iltana soitin Alexille ravintolaan. Sain hädin tuskin selvää hänen puheestaan kaiken taustahälyn läpi. Juttelimme hetken, ja hän pyysi uudestaan, että tulisin mahdollisimman pian hänen luokseen. En kieltänyt enkä luvannut. Alex soitti minulle vielä kaksi kertaa, mutta sitten ilmoitin, etten todennäköisesti tulisi enää koskaan hänen kotikaupunkiinsa. Alex oli hetken hiljaa ja kysyi sitten: "So, that's it?" Ja siihen se jäi.
Huonekaveristani kuulin myöhemmin vain sen verran, että hän lähetti minulle kortin kyseisestä lomapaikasta kaksi kuukautta myöhemmin. Postikortin kuvassa oli Alexin ravintola ja sen viereinen ranta, ja teksti: Olisitpa täällä! Heitin kortin saman tien roskikseen.
Nukuin käytännössä melkein koko päivän, enkä piitannut huonetoverini murhaavista katseista. Iltapäivällä kokosin itseni ja lähdin yksin rannalle aurinkoon, makasin huovallani ja luin Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta... kevyttä kesälukemista siis. Hotelliin palasin vasta iltasella ja kiersin ravintolan kaukaa. Söin hotellin ravintolassa ja menin ajoissa nukkumaan, vaikka mieli olisi tehnyt baanalle.
Seuraavana iltana päätin lähteä uudestaan tanssiravintolaan - arvelin jalkapalloilijan pysyvän kaukana paikasta, mikäli hän oli edellisenä iltanakaan siellä ollut. Huonetoverini tuppasi mukaan matkaan, ja kävellessämme ravintolaan hän kysyi minulta varovasti:"Voisitko sinä vähän neuvoa minua noissa miesjutuissa, kun sinulla tuntuu olevan se homma hallussa...?" Nainen oli muutaman vuoden minua vanhempi, mutta ilmeisesti yksinäinen ihminen, turhan ujo ja rajoittunut. Ulkomuotonsa puolesta hän varmasti olisi kelvannut ihan mainiosti kenelle tahansa, mutta hän pukeutui omituisesti, ei juurikaan meikannut ja oli muutenkin sen oloinen, ettei häntä juuri seinästä erottanut.
Ravintolaan päästyämme johdattelin hänet naistenhuoneeseen ja meikkasin hänet uudestaan. Vaatteille en pystynyt tekemään mitään, enkä myöskään hänen luonteelleen, mutta juotettuani hänelle muutaman normaalia vahvemman paukun nainen alkoi olla ihan tunnelmassa, kikatteli ja vilkuili ympärilleen huomattavasti aiempaa rohkeammin. Huomasin, että yksi ravintolan tarjoilijoista - hän ei tarjoillut pöytäämme - pysytteli jatkuvasti pöytämme tuntumassa. Jossain vaiheessa oma tarjoilijamme kantoi minulle paukun, jota en ollut tilannut , ja kuiskasi matalalla äänellä sen olevan "with compliments from Ioannis" nyökäten samalla lähistöllä norkoilevan tarjoilijapojan suuntaan. Minua huvitti suunnattomasti, mutta otin paukun vastaan. Vähän myöhemmin poika jo uskaltautui juttelemaan hetken, kysyi voisinko jäädä odottamaan häntä hänen vuoronsa päättyessä. Lupasin, mutta sanoin myös, että ystävättäreni tulisi mukaan seuraan, tai ei tulisi kauppoja.
Loppuilta meni hieman ketuille, sillä Ioannis vahti kyynärpäätuntumassa kuin haukka pöytäämme, ja tuijotti julmasti jokaista siihen pyrkivää miehenpuolta. Lopulta en jaksanut enää istua pöydässä vaan pakenin valvontaa baarin puolelle. Tiskin takana palveli tarjoilijan lisäksi lyhyehkö, vanhempi mies, joka tuli tarjoilemaan minulle. Hän antoi pyytämäni juoman, ja kertoi, että minua oli kyselty edellisenä iltana... Jalkapalloilijani, Nikos, oli käynyt minua etsimässä sovittuun aikaan, ja häipynyt sitten paikalta odotettuaan turhaan pari tuntia. Mies kyseli, miksi minulla ei tänään ollut punaista mekkoani, ja kertoi seuranneensa minua ja tekemisiäni ensimmäisellä ravintolakäynnilläni - vaatteeni oli kuulema sen verran huomiota herättävä.
Mies esitteli itsensä Alexandrokseksi, hän oli ravintolapäällikkö. Alex, kuten hän halusi itseään kutsuttavan, oli opiskellut Englannissa, ja hän oli palannut kotikaupunkiinsa englantilaisen vaimon kanssa. Ensimmäistäkään paukkuani en saanut maksaa itse, Alex huitaisi vain kädellään ja sanoi ilkikurisesti vähentävänsä sen Ioanniksen palkasta. Harkitsin hetken, mutta kerroin sitten, että oikeastaan Ioannis ei kiinnostanut minua lainkaan, mutta pyöritin häntä vain saadakseni seuraa huonekaverilleni. Kerroin myös, että olin luvannut jäädä odottamaan Ioannista ystävättäreni kanssa, ja Alex ehdotti, että hänkin liittyisi mukaan seurueeseen. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, sillä vaikka mies ei ollut erityisen komea eikä varsinkaan pitkä, hänen silmissään oli vastustamattoman hilpeä vilke ja hän oli fiksu.
Ioannis ilmaantui baariin minua etsimään, jolloin käytin tilaisuutta hyväkseni ja kerroin, että ystävättäreni oli kovasti ihastunut häneen, ja valitettavasti minä en voisi kuvitellakaan särkeväni ystävättäreni sydäntä tällä tavoin... Odotin, että mies olisi alkanut vastustella, mutta sen sijaan hän siirtyikin vikittelemään huonekaveriani. Lupasin Alexille, että odottaisin hänen vapautumistaan töistä, joten voisimme neljästään lähteä vielä jonnekin yökerhoon iltaa jatkamaan.
Lopulta pääsimme lähtemään parin korttelin päässä olevaan yökerhoon, jossa Alex tilasi suurellisesti shampanjaa ja maksoi kaiken. Yökerho ehti olla auki vain reilun tunnin, joten olimme pian taas pihalla. Minua ei huvittanut vielä lähteä hotelliin, eikä huonekaverianikaan, joten Alex sanoi, että voisimme mennä takaisin hänen ravintolaansa, siellä olisi ainakin juotavaa, vaikka musiikkia emme enää mistään saisi. Siirryimme siis takaisin ravintolaan, missä Alex työnsi Ioannikselle pari pulloa shampanjaa ja kaksi lasia kouraan, ja hätisteli hänet huonekaverini kanssa kabinetin puolelle. Me jäimme baaritiskin ääreen keskustelemaan. Ihmettelin, miten Alex saattoi jäädä työvuoronsa jälkeen niin huolettomasti paikalle, eikö vaimo yhtään ihmetellyt, missä mies viipyi. Alex sanoi, ettei vaimo oikeastaan enää piitannut, heidän avioliittonsa oli enemmän kulissi kuin oikea avioliitto, ja sitä pitivät pystyssä vain heidän kaksi lastaan. Sitäpaitsi, vaimo oli Alexin mukaan parhaillaan lasten kanssa Englannissa. Minua ei oikeastaan olisi muuten voinut vähempää kiinnostaa, mutta en erityisemmin välittänyt sekoilla ukkomiesten kanssa, sillä en halunnut aiheuttaa kenellekään naiselle ongelmia.
Alex nosti tiskille kaksi shampanjalasia ja avasi jokaista lasillistamme varten uuden pullon. Miehen suurellisuus huvitti minua, se oli oikeastaan liikuttavaa, ja kun Alex sitten tuli viereeni istumaan, nosti käteni huulilleen ja suuteli sitä, olin varsin valmista kamaa. Suutelimme nälkäisinä, hänen kätensä vaeltelivat levottomasti pitkin vartaloani ja lopulta hän johdatteli minut ravintolasalin puolelle. Riisuimme toisiamme puolipyöreän looshin punaisella samettisohvalla ja rakastelimme hätäisesti, peläten Ioanniksen ryntäävän paikalle hetkellä millä hyvänsä. Alex oli ehkä minua lyhyempi, mutta muuten erittäin hyvin varusteltu ja taitava rakastaja, joka sai minut tulemaan hetkessä. Saimme hädin tuskin vaatteet edes joltiseenkin järjestykseen päällemme, kun kabinetin ovi jo aukesi, ja Ioannis tuli sieltä ulos jokseenkin punehtuneen ja hämmentyneen näköisen huonekaverini kanssa.
He olivat lähdössä, Ioannis oli luvannut saatella ystävättäreni takaisin hotelliin, ja kuiskasin äkkiä naiselle, että hän voisi vallan hyvin viedä tarjoilijapojan huoneeseen, minä en aikonut tulla takaisin ennen aamukuutta... Ioannis lähti huonetoverini kanssa, ja minä jäin sohvalle Alexin kainaloon. Rakastelimme vielä lisää, joimme shampanjaa ja puhuimme. Kuuden aikoihin sanoin, että minun olisi pakko lähteä, alkava päivä oli viimeisemme ja olisi hyvä edes vähän nukkua, lento tosin lähtisi vasta illalla.
Alex saatteli minut kävellen hotellille ja pyysi minua tulemaan lounasaikaan ravintolaan käymään. Lupasin, ja hiivin sitten huoneeseeni. Nukkumaan en tosin ihan heti päässyt, sillä huonekaverini halusi purkaa sydäntään Ioanniksen suhteen.
Heräsin puoliltapäivin, kävin nopeasti suihkussa, ja lähdin rantavarusteiden kanssa ravintolalle. Ravintolassa ei ollut ketään muita paikalla, sillä se oli iltaravintola, mutta Alexin piti työnsä puolesta olla vastaanottamassa tavaraa lounasaikaan. Odotin kärsivällisesti baaritiskin ääressä, kun Alex kiisteli jonkin kaljakuskin kanssa, ja kun mies lopulta lähti, olin niin kiimainen, etten malttanut odottaa edes sohvalle pääsyä, vaan avasin hänen sepaluksensa, istutin hänet tuolille ja istuuduin hänen syliinsä. Rakastelimme ensin siinä, sitten baaritiskiä vasten, sitten sohvalla... havahduimme todellisuuteen vasta, kun ravintolan puhelin soi.
Lähdin takaisin hotellille luvattuani tulla vielä illalla ennen koneen lähtöä käymään. Olin aivan sekaisin. Alex oli sanonut, että voisin jäädä hänen kustannuksellaan ainakin vielä toiseksi viikoksi lomalle, hän hoitaisi kaikki järjestelyt, hommaisi minulle hotellin ja maksaisi uuden lentolipun kotiin. Hotellissa pakkasin tavaroitani, huonekaveriani ei näkynyt missään ja arvelin hänen olevan Ioanniksen kanssa jossain.
Kun kello tuli viisi, olin saanut tavarani pakattua ja kävin suihkussa. Vaihdoin matkavaatteet päälleni ja raahasin matkalaukkuni respaan. Linja-auto lentokentälle lähtisi vasta kahdeksalta, minulla olisi vielä hyvin aikaa käydä Alexin luona hyvästelemässä. En aikonut jäädä, vaikka mieli olisi tehnyt. Joku raja sentään lomaromanssienkin kanssa... Kävelin ripeästi ravintolalle, jossa Alex jo seisoi tiskin takana tarjoilemassa. Paikalla oli liikaa ihmisiä, emme voineet edes koskea toisiimme, paitsi silloin, kun Alex ojensi minulle lasin ja sormemme hipaisivat toisiaan. Kroppani huusi miehen perään, mutta järkeni kielsi heittäytymästä mihinkään älyttömyyksiin. Kun kello viimein oli varttia vaille kahdeksan, minun oli pakko lähteä. Alex tuli perässäni ulos kadulle, antoi minulle käyntikorttinsa ja pyysi vielä kerran jäämään. Suutelin häntä kevyesti molemmille poskille ja lupasin soittaa, kun olisin päässyt kotiin. "Voit soittaa minulle milloin tahansa töihin, milloin tahansa. Jos haluat tulla tänne, minä maksan matkat ja oleilusi, ja jos tänne tultuasi et halua olla kanssani, sekin on OK...", Alex sanoi. Uskokoon ken haluaa, ajattelin, ja lähdin hotellille. Kotimatka tuntui pitkältä, varsinkin kun huonekaverini istui vieressäni koko matkan, ja hehkutti Ioannista... ilmeisesti mies olisi tulossa Suomeen myöhemmin kesällä...
Kotiin päästyäni, seuraavana iltana soitin Alexille ravintolaan. Sain hädin tuskin selvää hänen puheestaan kaiken taustahälyn läpi. Juttelimme hetken, ja hän pyysi uudestaan, että tulisin mahdollisimman pian hänen luokseen. En kieltänyt enkä luvannut. Alex soitti minulle vielä kaksi kertaa, mutta sitten ilmoitin, etten todennäköisesti tulisi enää koskaan hänen kotikaupunkiinsa. Alex oli hetken hiljaa ja kysyi sitten: "So, that's it?" Ja siihen se jäi.
Huonekaveristani kuulin myöhemmin vain sen verran, että hän lähetti minulle kortin kyseisestä lomapaikasta kaksi kuukautta myöhemmin. Postikortin kuvassa oli Alexin ravintola ja sen viereinen ranta, ja teksti: Olisitpa täällä! Heitin kortin saman tien roskikseen.
No comments:
Post a Comment