Ammattimaista, osa 1

Olen elämässäni myynyt seksiä kahteen eri otteeseen, siis toiminut semiammattilaisena, tarjonnut päiväkahviseuraa, huorannut - nimittäkää sitä ihan miten haluatte. Oikeastaan kolmas tapa tai ote oli tuo puhelinseksin myyminen, mutta en ihan välittäisi sitä kategorioida samaan kastiin kuin fyysisen kontaktin myymistä.

Motivaationi kyseiseen toimintaan oli tietysti raha. Opiskelijana ylimääräinen fyrkka kelpaa aina, ja vaikka tein jatkuvasti monenlaisia "rehellisiäkin" töitä, ei rahaa koskaan ollut liikaa. Tai sitten en vain sitä osannut käyttää. Ja koska suhteeni seksiin on aika mutkaton - kuten olette ehkä huomanneet - päätin kokeilla onneani myös tällä saralla. Tilannetta helpotti myös se, että asuin vakituisessa asunnossani käynnissä olevan remontin vuoksi väliaikaisessa kämpässä - joten sinne voisi myös kutsua tarvittaessa asiakkaita, parin kuukauden päästä olisin jo taas toisessa osoitteessa.

Ensimmäinen työrupeamani tapahtui aikana, jolloin kännyköitä ei vielä ollut - voi hyvä tavaton, kuinka helppoa homma olisikaan ollut prepaid-liittymien valtakaudella... Siihen aikaan homma toimi niin, että hiippailin Hesarin konttoriin viemään Henkilökohtaista-palstalle pikkuilmoituksen, jossa luvattiin päiväkahviseuraa. Rehellisyyden nimissä taisin mainita tekstissäkin pyöreydestäni, ettei vain kukaan kuvittelisi saavansa missimittaista neitosta seurakseen.

Viikkoa myöhemmin kävin noutamassa samaisesta konttorista paluupostini. Oli aikamoinen kynnyskysymys ensinnäkin viedä moinen ilmoitus, ja vielä suurempi hämmennys tuli siitä, kun vastauksia oli vino pino, liki sata kirjettä yhden viikon aikana. Kaikkeen tottunut virkailija sanoi, että kannattaa tulla uudemman kerran vielä parin päivän päästä, postia todennäköisesti tulisi vielä myöhemminkin.

Kotiin päästyäni ryhdyin lukemaan kirjeitä. Oli pitkiä, seikkaperäisiä kirjeitä, joissa lähettäjä kuvaili itseään, halujaan, mittojaan ja ehtojaan. Oli lyhyitä lappusia, joissa oli puhelinnumero ja pyyntö soittaa tiettynä aikana. Oli kaikkea siltä väliltä. Oli upeasti kirjoitettuja, mielikuvituksellisia tarinoita ja kirjoitusvirheitä viliseviä onnettomia sepustuksia, ja kaikkien takana suorastaan tuskainen naisentarve.

Oli pakko lajitella kirjeet kolmeen nippuun: omaan nippuunsa ne, joille vastaisin joka tapauksessa jotain - toiseen ne, jotka olivat vähän siinä ja siinä, ja kolmanteen ne, jotka menisivät roskiin. Roskiin päätyivät lappuset, joissa oli pahoja kirjoitusvirheitä, törkeää tekstiä tai puutteelliset yhteystiedot, eli pelkkä osoite. Kirjeenvaihtoon en ollut kenenkään kanssa ryhtymässä, yhteydenottoa varten olin pyytänyt puhelinnumeroa, enkä aikonut siinä suhteessa joustaa. Siinä ja siinä -kasaan päätyivät sellaiset, jotka olivat ilmoittaneet olevansa sinkkuja tai oli jokin muu asia, joka minua mietitytti.

Ryhdyin soittelemaan päiväkahviseuraa kaipaaville. Joidenkin kanssa keskustelu päättyi mainittuani hinnan, jotkut kertoivat, ettei enää syystä tai toisesta kiinnosta. Lopulta potentiaalisia asiakkaita kuitenkin kertyi toistakymmentä, ja arvelin, että se määrä riittäisi hyvinkin korjaamaan taloustilannettani parempaan suuntaan. Ensimmäisen asiakkaan kanssa sovin tapaamisen jo seuraavaksi päiväksi.

En voi kieltää, etteikö olisi hermostuttanut aivan tavattomasti. Olin jo puhelimessa jonkin verran itseäni kuvaillut, sillä en halunnut kenenkään ostavan niinsanotusti "sikaa säkissä", mutta ainakaan tämä asiakas ei halunnut perääntyä, vaan nimenomaan tykkäsi pyöreistä tytöistä. Olin varustautunut uuteen ammattilaisuraani hankkimalla jonkin verran seksikkäitä alusvaatteita, mutta olin silti ihan pihalla ja hukassa odottaessani asiakastani. Keitin jopa kahvia, siltä varalta, että mies oikeasti haluaisi myös sitäkin...

Ovikellon soidessa käteni tärisivät aivan hillittömästi ja tuntui, että sydän juoksee itsekseen rinnasta ulos, niin hermostunut olin. Asiakas oli hyvin tavallisen tuntuinen, keski-ikäinen mies, minua vain hieman pitempi (olen itse missimittainen pituudeltani, muutenhan en sitä olekaan) ja rauhallisen oloinen. Esittäydyimme, ja mies ojensi minulle Alkon pussin. Hän oli käynyt ostamassa pikkupullon konjakkia, arveli sitä ehkä tarvittavan. Istuimme keittiössä, ja tarjosin miehelle kahvia, kun kerran konjakkiakin oli. Juttelimme monenlaista, häntä kiinnosti tietysti, olinko tehnyt hommia ennenkin, ja jotenkin hän vaikutti tyytyväiseltä siihen, kun kerroin, että olen itse asiassa ekakertalainen näin ammattilaisena. Mies kertoi käyttäneensä tämäntyyppisiä palveluja ennenkin, jonkun kerran, mutta ei ilmeisesti ollut kokenut tosiammattilaisten palveluita kovin mukaviksi, "tuntuu kuin liukuhihnalla olisi", kuten hän kommentoi. Minä olin luvannut hänelle maksimissaan kaksi tuntia aikaa, se tuntui aivan riittävältä asialliseen tapaamiseen.

Mies oli naimisissa, ja uteliaisuuttani kysyin, miksi hän kaipasi seksipalveluja, jos hänellä kerran vaimokin on. Mies ei oikein osannut antaa selvää vastausta, vaimokin kuulema antoi ihan suosiolla aina pyytäessä, eli puutteesta ei ollut kyse. Ehkä mies vain kaipasi "kiellettyä hedelmää" tai jokin juttu siitä kotiseksistä vain puuttui.

Parin kahvimukillisen ja konjakkipaukun jälkeen siirryimme yhdistetyn makuu- ja olohuoneeni puolelle. Siinä vaiheessa pyysin miestä maksamaan, ja mies kaivoi lompakostaan sovitut viisi satasta. Miestä tuntui kovasti kiihottavan mustat verkkosukkani ja musta-punainen alusasu, jotka tulivat esiin riisuttuani asiallisen mustan puolihameeni ja paitapuseron. Hän ei halunnut, että olisin ottanut ne pois seksin ajaksi, joten annoin niiden olla päälläni. Vaimo ei kuulema koskaan suostunut sellaisia käyttämään. Joten siinä sitten ehkä se syy seksipalveluihin.

Mies viipyi luonani lähes koko kaksituntisen, ehdimme naida peräti kolme kertaa sinä aikana. Mitään ihmeellistä siinä ei ollut, mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli ensimmäiseksi niin harmiton ja mukava, etten ainakaan tullut katumapäälle koko homman suhteen heti alkajaisiksi. Mies kävi lopuksi suihkussa, halusi minut sinne kanssaan, ja suihkun jälkeen hän pukeutui ja lähti suudeltuaan ensin minua poskelle ja luvattuaan ottaa yhteyttä uudestaan parin viikon päästä. Minä vaeltelin pari tuntia päämäärättä huoneistossa, kunnes vedin vaatteet päälleni ja kävelin läheiseen korttelikapakkaan muutamalla kaljalle. Olihan minulla nyt siihen varaa.