Puhelinmyyntiä

Opiskeluaikoinani tein vähän kaikenlaisia hommia, kun rahat alkoivat loppua. Toisen opiskeluni aikana oli lama, eikä töitä ollut, ainakaan niin sanotusti kunniallisia töitä. Puhelinmyynti, niin tavallisen tavaran kuin seksinkin myynti kukoisti. Kokeilin hetken myydä tietosanakirjoja, mutta työnantajani olimme muutaman päivän kokeilun jälkeen samaa mieltä siitä, että lahjani viittasivat jonnekin muualle. No hard feelings, mutta seksi on toki niitä helpoimpia puhelimessa myytäviä.

Joten päätin kokeilla sitäkin puolta. Hesarissa riitti ilmoituksia, soitin yhteen ja menin tapaamaan mahdollista tulevaa työnantajaani keskikaupungin kahvilaan. Outo työpaikkahaastattelu kaiken kaikkiaan. Tuleva "esimieheni" oli suurin piirtein saman ikäinen, ihan hyvän näköinenkin kundi, ei lipevä vaan oikeastaan ihan naitavan oloinen tapaus - muutama työntekijä varmaan oli päässyt asiaa kokeilemaankin. Sovimme liksasta ja siitä, että tulisin heti samana iltana kokeilemaan hommaa.

Työpaikka oli suuri huoneisto eteläisessä Helsingissä. Eteisessä oli respa, jota hoiti nuori ja nätti tyttönen, joka otti puheluita vastaan. Työntekijät istuskelivat isossa huoneessa, jossa oli mukavia nojatuoleja, ja varsinaiset työt tehtiin toiseen huoneeseen lastulevystä rakennetuissa kopperoissa. Meillä oli sankaluurit, jotka sitten kytkettiin aina kopperossa olevaan mötikkään, että respa sai puhelun yhdistettyä.

Esimieheni oli heti alussa kysellyt, millaisiin touhuihin olisin valmis, noin niin kuin suullisesti. ja millaista nimimerkkiä haluaisin käyttää. Olin jo silloin Saskia, tuo nimimerkki kuuluu tähän elämäni ammatilliseen puoleen. Kerroin, että oikeastaan kaikki käy, paitsi ettei ihan kinkyimmistä jutuista juuri ollut kokemusta. Ennen varsinaista hommaa sain kuunnella malliksi pari puhelua, ja niitä kuunnellessani tiesin jo, että tulisin pärjäämään hommassa.

Ensimmäinen varsinainen työpuhelu oli silti ahdistava kokemus. Mies ei juuri saanut sanaa suustaan, vaikka kuinka yritin udella hänen mieltymyksistään. Ja kun lopulta vain sävelsin omasta päästäni, kuului kohta yrmeä kommentti: "Mä tulin jo!". Todella tyydyttävää.

Mestassa ei juuri ollut tyttöjä, jotka olisivat halunneet tai osanneet hoitaa alistujia, joten homma luisui hyvin pian lähes täysin minun hoitooni. Olen ilmeisesti luontainen käskyttäjä, sillä lähes jokainen orja, jota puhelimessa rankaisin, palasi uudestaan linjoille. Parhaina työiltoina en juuri ehtinyt kopistani ulos muuta kuin hetkeksi vettä juomaan, ja kohta olikin taas joku tuhma poika odottamassa Saskian käsittelyä... Kiesus! En voi kuin edelleenkin ihmetellä, mikä siinä niin kiehtoo. Minä en henkilökohtaisesti tunne minkäänlaista tarvetta alistua, enkä erityisemmin edes alistaa, mutta onhan siinä jotain hohtoa, kieltämättä, siinä vallan tunteessa.

Esimiehellä oli tiukka linja siitä, ettei asiakkaita saanut tavata. Pari tyttöä lensi pihalle välittömästi, kun kävi ilmi, että he olivat käyneet viihdyttämässä paria asiakasta ihan IRL. Homma jatkui mukavasti parin kuukauden ajan, mutta sitten alkoi tulla työnantajan puolelta kaikenlaista outoa: työvuoroja peruttiin ja heiteltiin ihan summittaisesti, maksamattomista puheluista alettiin sakottaa työntekijöitä jne. , joten päätin, että omalta kohdaltani homma alkoi olla pulkassa.

Yksi naisista, Taina, oli päättänyt aloittaa oman bisneksen, ja hän värväsi minut ja muutaman muun tytön mukaansa hommaan. Sattumoisin nainen asui ihan parin korttelin päässä minusta, ja kun hän sai hommattua bisnestä varten sopivan tilan aivan kotinsa läheltä, päätin siirtyä hänen palkkalistoilleen. Samaan porukkaan tuli myös Pipsa, jonka kanssa olin ystävystynyt seksipuhelujen välissä taukotilassa istuessamme. Pipsa oli minua pari vuotta vanhempi, ja hän asui vakituisesti toisella paikkakunnalla, kävi Stadissa vain tekemässä puhelinseksihommia viikon kerrallaan. Hänen vanhempansa asuivat Vantaalla, joten hänellä oli kortteeri siellä.

Alkuun toimin Tainan puljussa lähinnä respana, ja heitin vain satunnaisesti puhelinseksikeikkoja, kun tuli joku alistuja. Jossain vaiheessa niitä puheluita alkoi tulla siihen malliin, että päädyin lopulta taas koppiin istumaan ja käskyttämään. Kun työpaikka oli niin sopivan lähellä, olin siellä lähes aina, kun en ollut opiskelemassa. Homma alkoi vinoutua pahasti.

Jasun kanssa suhde oli lopultakin päättynyt, olimme eläneet hetken saman katonkin alla, mutta se oli alusta asti tuhoon tuomittu kokeilu. Vain pari kuukautta yhteen muuttamisen jälkeen minun oli löydettävä uusi asunto, Jasulla oli jo uusi nainen kierroksessa, ja hän avioituikin tytön kanssa vielä samana vuonna. Kuitenkin, vielä siinäkin vaiheessa, kun olin jo muuttanut pois Jasun luota ja hän seurusteli jo uuden naisen kanssa - tosin valehteli minulle edelleen siitäkin, väittäen, että tyttö oli jo poissa kuvioista - , saatoimme toisinaan kaatua samaan sänkyyn. Vanhat tavat kuolevat vaikeasti.

Olin ollut sinä päivänä viisi tuntia putkeen puhelimessa, ja tullut juuri kotiini, kun Jasu soitti yllättäen ovikelloa. Hän kertoi tavoitelleensa minua jo monen tunnin ajan, joten kerroin olleeni duunissa. Jasu ei tiennyt, mitä tein, joten piruuttani kerroin hänelle. Emmehän enää olleet kimpassa, joten mitäpä väliä sillä enää oli. Jasu oli helvetin utelias - mitä oikein tein puhelimessa? Sanoin, että voisin vaikka vähän demonstroida. Sammutin valot, istutin Jasun selkä minuun päin nojatuoliin, menin sängylleni loikomaan ja aloin leikkiä olevani puhelimessa Jasun kanssa. Siinä touhussa aloin itsekin kuumeta, ja hetken päästä sanoin, että oikeastaan voisimme siirtyä touhuamaan ihan tosissaan. Jasu istui aivan hiljaa nojatuolissaan, ja kun menin hänen taakseen, hän sanoi tukahtuneella äänellä: "Mä tulin jo..." Helvetti, en tiennyt itkeäkö vai nauraa siinä tilanteessa.

Tainan puljun historia jäi lyhyeksi. Hän alkoi itse tapailla asiakkaita, ja jätti paikan pyörittämisen käytännössä minun harteilleni. Minä vedin asiasta omat johtopäätökseni ja päätin lopettaa hommat, tosin vielä melkein vuotta myöhemmin homma vielä muistutti itsestään veroviranomaisen muodossa - jouduin melkein kuulusteltavaksi Tainan sotkuisten hommien vuoksi.

Pipsan kanssa jatkoimme ammattimaista toimintaa toisella tasolla - mutta se on jo toinen tarina se.