Interreilaamassa, osa 2

Pariisin jälkeen suuntasimme kaverini kanssa eteläiseen Ranskaan, Marseillesiin. Olimme menossa aivan ex tempore tapaamaan edellisenä kesänä Suomessa tapaamaamme G:tä. G oli silloin jo varmaankin nelikymppinen, erittäin hauska ja mukava kreikkalais-ranskalainen mies, joka oli kutsunut meidät luokseen Marseillesiin, jos joskus tulisimme sinne päin. G:n olimme tavanneet eräässä nuorten konferenssissa, jossa hän oli ollut luotsaamassa paikallisten nuorten ryhmää. Olimme viettäneet näiden nuorten kanssa erityisen hauskoja nuotioiltoja laulaen, nauraen ja tanssien, kuten nyt 17-18-vuotiailta nuorilta odottaa voi. Suhteemme G:hen oli siis puhtaasti platoninen, ja aikomuksemme oli vain pyytää häneltä pariksi yöksi yösijaa, ennen kuin jatkaisimme Marseillesista Italiaan päin.

Saavuimme Marseillesiin, hillittömään helteeseen painavien rinkkojemme kanssa yöjunalla Pariisista. Olimme väsyneitä, nälkäisiä ja hikisiä, mutta ensi töiksemme ostimme kartan ja ryhdyimme zoomailemaan, missä päin Marseillesia G meillä olevan osoitteen mukaan asuisi. Kartan mukaan sinne ei ollut asemalta kovin pitkä matka, joten lähdimme tarpomaan hitaasti sinne päin. G ei tosiaankaan osannut odottaa meitä, olimme ilmoitelleet joskus keväällä, että tulemme mahdollisesti kesällä Ranskaan, mutta sille tasolle tiedotus oli jäänyt. Päätimme, että mikäli G ei olisi kotona, lähtisimme iltajunalla eteenpäin jonnekin.

Löysimme lopulta G:n asunnon, jossa ei tietenkään ollut ketään kotona. Olihan arkipäivä, alkuiltapäivä vielä, ja kun tarkistimme G:n postilokeron, näimme sen olevan tyhjä - joten oletimme hänen olevan paikalla, ainoastaan töissä. Työosoitetta tai puhelinnumeroa meillä ei ollut, joten päätimme jäädä odottelemaan, jos G kuitenkin ilmaantuisi kotiin jossain vaiheessa. Uskaltauduimme jättämään rinkkamme vasten G:n ovea ja lähdimme ulos kadulle ihmettelemään. Naapuritalossa sijaitsevasta pikkukaupasta ostimme limua, ja menimme kadun aurinkoisemmalle puolelle G:n taloa vastapäätä sitä juomaan. Istuimme katukäytävällä, kun yllättäen joku puhutteli meitä. Selkämme takana oli autovuokraamo, josta oli tullut nuorehko mies kysymään, haluaisimmeko sisälle ilmastoituun tilaan istumaan. No, mehän menimme mielellämme, ja kyllä siellä olikin ihanan viileätä! Istuimme juttelemassa mukavien työntekijöiden kanssa vajaan puolituntisen verran, kunnes he ilmoittivat, että ikävä kyllä heidän täytyi sulkea liike lounasajaksi. He kehottivat meitä menemään läheiseen pubiin istumaan, sielläkin olisi ilmastointi.

Neuvoa seuraten kävelimme vajaan korttelin päässä olevaan pubiin ja tilasimme itsellemme pienet oluet, ne kun olivat limua halvempaa juotavaa. Juttelimme keskenämme baaritiskillä, kun vieressämme seisova vanhempi mieshenkilö kysäisi, puhummeko englantia. Tottahan toki, ja kohta juttelimme kohteliaasti hänen kanssaan. Mies kertoi olevansa jenkki, joka oli avioitunut ranskattaren kanssa, ja hänellä oli polkupyöräliike Marseillesissa. Hän joi pastiksensa ja kertoi lähtevänsä kotiin syömään, mutta vielä ennen lähtöään hän antoi baarimikolle rahaa ja sanoi tarjoavansa meille vielä toiset oluset. Olimme hieman ymmällämme, emmehän suomalaistyttöinä olleet tottuneet moiseen kohteliaisuuteen, johon ei kaiken lisäksi ollut mitään taka-ajatuksia kytkettynä. Mies nauroi hämmentyneisyydellemme ja sanoi, että hänestä on vain niin mukavaa aina puhua englantia, että hän mielellään tarjoaa siitä hyvästä meille oluet - ja sitä paitsi, hän oletti, ettei meillä reilaajina olisi turhan runsaasti rahanpuolta kumminkaan - ja siinä hän totisesti oli oikeassa. Kiitimme kohteliaasti, ja hän antoi meille korttinsa, ja pyysi käväisemään liikkeessään, jos jäisimme Marseillesiin pitemmäksi aikaa.

Toiset oluet juotuamme päätimme lähteä takaisin rappukäytävään vahtimaan rinkkojamme ja odottamaan G:tä kotiin. Rinkat olivatkin edelleen tallessa, ja jäimme istuskelemaan rappuun niihin nojaillen. Huomaamattamme, oluen ja helteen painaessa, nukahdimme siihen rinkkojemme viereen. Heräsin siihen, kun hissin ovi paukahti aivan vieressä, ja seuraavaksi kuulin tutun äänen sanovan:"Salut!" G oli tullut kotiin. Kömmimme ylös ja halasimme häntä, ja menimme sisään hänen asuntoonsa. Se oli avara, valoisa kaksio. G käski meidän viedä rinkkamme makuuhuoneeseen, soitti naisystävälleen, heitti meille kaksi pyyhettä ja näytti meille suihkun. Sillä aikaa, kun kävimme suihkussa, G touhusi meille pientä syötävää keittiössään. Kohta ovikello soi, ja G:n naisystävä F saapui paikalle. Juttua riitti, mutta kohta G ilmoitti, että olisi aika lähteä syömään illallista. Me estelimme ja sanoimme, että meille riittäisi ihan hyvin joku pikkupala täällä kotona, mutta G nauroi ja sanoi tarjoavansa, eihän tulisi kuuloonkaan, että hänen vieraansa maksaisivat itse ruokansa!

Lähdimme G:n autolla satama-alueelle ja päädyimme pieneen bistroon syömään. Seuraamme liittyi jossain vaiheessa myös A, G:n paras ystävä, suurin piirtein saman ikäinen, mutta G:tä päätä pitempi ja roteva, ruskettunut kiharatukkainen kaveri. Ilta oli hyvin mukava, me saimme kerrankin hyvin syödäksemme ja juodaksemmekin, ja oli jo pimeää, kun lopulta lähdimme takaisin G:n asunnolle. Sinne päästyämme G vaihtoi makuuhuoneeseen lakanat, keräsi itselleen vaihtovaatteet seuraavaa päivää varten ja sanoi lähtevänsä yöksi F:n luo. Me olimme kauhuissamme, mehän voisimme vallan hyvin nukkua olohuoneessa sohvalla, ei G:n meidän takiamme pitäisi minnekään muualle lähteä nukkumaan, mutta G vain vinkkasi silmäänsä ja sanoi, että hyvä vain, kun oli "pakko" mennä F:n luo - sillä eihän oikeasti olisi sopivaa, että hän jäisi yöksi samaan huusholliin meidän kanssamme. Olimme aivan tyrmistyneitä, kun G vielä jätti meille asunnon avaimet ja 70 frangia ruokatarpeita varten, ja kertoi tulevansa lounastunnilla sitten käymään, toivoi, että laittaisimme ruokaa meille kolmelle.

Nukuimme hyvin ja pitkään, ja aamulla kävimme lähimmässä ruokakaupassa ostamassa tarpeet lounasta varten. G tuli kahden maissa kotiin ja söimme yhdessä lounasta, ja G kertoi sitten meille suunnitelmistaan: hän oli lähdössä seuraavana päivänä F:n kanssa neljäksi päiväksi lomalle läheiseen vuoristoon patikoimaan, mutta me voisimme jäädä hänen asuntoonsa, ja A pitäisi meistä huolta sen aikaa. Saisimme jäädä hänen asuntoonsa ja Marseillesiin niin pitkäksi aikaa kuin haluaisimme. Olimme sanattomia - tällaista vieraanvaraisuutta emme olleet koskaan aiemmin kohdanneet - emmekä edes olleet G:n kanssa tosiaankaan mitenkään erityisen hyviä tuttavia! Hyväksyimme tietysti tarjouksen.

Seuraavana päivänä G ja F sitten lähtivät heti aamusta, ja me jäimme A:n kanssa kadulle vilkuttamaan, kun he kaarsivat G:n autolla tiehensä. Me keräsimme sopivasti kamaa mukaamme ja lähdimme A:n kanssa hänen purjeveneelleen, joka oli ankkurissa Marseillesin edustalla, erään pienen saaren satamassa. Saarelle pääsi vuoroveneellä, joka puksutteli mm. kuuluisan Monte Christon kreivin vankilasaaren ja sillä sijaitsevan kivilinnoituksen ohitse. Vietimme A:n purjeveneellä kaksi päivää, uimme ja otimme aurinkoa, kävimme lyhyillä purjehduksilla Marseillesin edustalla, söimme saaren pikku ravintoloissa ja nautimme olostamme. A oli loistava seuramies, meillä riitti tarinoitavaa vähän kaikesta. Toisen päivän iltana palasimme takaisin mantereelle, sillä A:lla olisi seuraavana päivänä tärkeä tehtävä: hän olisi bestmanina erään ystävänsä häissä.

A joutui siis jättämään meidät "oman onnemme nojaan" seuraavaksi ja sitä seuraavaksi päiväksi. Hän tarjoutui jättämään meille rahaa ruokaan, mutta kerrankin kieltäydyimme ja kävimme paikallisessa pankissa vaihtamassa matkashekkejämme rahaksi. A ilmoitti tulevansa sitten noutamaan meitä illalliselle seuraavan päivän iltana.

A:n poistuttua ryhdyimme suunnittelemaan iltaamme: päätimme lähteä omin päin seikkailemaan ja katselemaan Marseillesin iltaelämää. Iltasella sitten laittauduimme hieman parempiin kuteisiin ja lähdimme kävellen ihmettelemään kaupunkia.

Aikamme kierreltyämme jäimme pieneen kahvilaan istumaan ja juomaan olutta. Naapuripöydissä väki vaihtui tasaisin väliajoin, ja lopulta viereiseen pöytään istahti kolme nuoren miehen seurue, joka pian alkoi tehdä kanssamme tuttavuutta. Eipä aikaakaan, kun he jo vetivät tuolinsa pöytämme ympärille ja alkoivat vuorostaan tarjota meille juotavaa. Seuranneiden parin tunnin aikana alkoivat jo paritkin muodostua: kaveriini iski silmänsä joukon lyhin, mutta lihaksikkain kaveri, Jean, joka kertoi olevansa laskuvarjojääkäri ja lomilla armeijasta. Hänen kavereistaan toinen, minua hieman pitempi tumma kundi, Jules, oli puolestaan iskenyt silmänsä minuun, ja kolmas kaveri, pitkä ja pitkätukkainen hippityyppi, Michel, tuntui jäävän kolmanneksi pyöräksi tässä hommassa.

Jossain vaiheessa kyllästyimme baarissa istuskeluun, ja päätimme lähteä G:n asunnolle jatkamaan juhlintaa, vaikka kaverini kanssa olimmekin hiukan epävarmoja siitä, olisiko se kauhean viisasta tai edes sopivaa... Mutta olimme siinä vaiheessa jo niin vauhdissa, että pieni epävarmuus katosi mielestä pian. Minä pääsin kavaljeerini kyytiin, hän oli liikenteessä vespalla, ja muut lähtivät kävelemään porukalla G:n kämpille.

Pääsimme perille kommelluksitta, ja menimme Julesin kanssa suoraan asuntoon. Kävin ratsaamassa G:n baarikaappia (siihen oli annettu lupakin), ja keräsin olohuoneen pöydälle vaikuttavaa pullorivistöä. Julesilla oli jo muitakin asioita mielessä, suutelimme himokkaasti vasten eteisen seinää, kun ovikello jo soi.

Jatkoimme juhlintaa olohuoneessa, kunnes Jules lopulta nappasi minua kädestä ja ilmoitti, että me siirrymme makuuhuoneen puolelle pitämään ihan omia bileitä. Mikäs siinä, aloin olla jo ihan valmista kauraa, joten makkariin päästyämme heittelimme vaatteet päältämme ja siirryimme sänkyyn peuhaamaan. Se olikin varsinainen seksin oppitunti: Jules opetti minulle monenlaista, mm. suihin ottamisen jalon taidon. Rakasteluamme kesti kauan, sillä jossain vaiheessa Jean tuli hakkaamaan makuuhuoneen ovea ja kovaäänisesti vaati meitä tulemaan jo ulos... Meitä nauratti, mutta onneksi olimme jo siinä vaiheessa jo varsinaiset hommamme hoitaneet, nautimme vain seksin jälkeisestä suvantovaiheesta...

Menimme yhdessä suihkuun, ja ehdin vain nähdä, kuinka kaverini ja Jean puolestaan marssivat käsi kädessä makuuhuoneeseen. Kylpyhuoneen seinän läpikin saattoi kuulla heidän touhunsa, ja Jules innostui vielä kerran rakastelemaan kylpyammeessa, veden valuessa niskaamme. Jules lähti ensin kylpyhuoneesta pois, minä sanoin jääväni hetkeksi kylpyyn ja väänsin veden valumaan kunnolla.

En ehtinyt laittaa kylpyhuoneen ovea vielä lukkoon, kun se aukesi ja Michel livahti sisään. Minä hämmennyin täysin, en osannut kuvitellakaan, että joku kundi voisi yrittää kaverinsa tyttöä, mutta Micheliä ei tuntunut lainkaan tilanne häiritsevän. Kuulin, kuinka Jules huikkasi ovelta lähtevänsä hakemaan lähikaupasta olutta, sillä se oli lopussa. En tiennyt mitä tehdä. Michel vakuutteli, ettei Julesia haittaisi ollenkaan, jos minä antaisin hänelle, edes vähän, ihan pikaisesti... Minua hävetti, suututti ja ihmetytti samanaikaisesti. Yritin saada Michelin ulos kylpyhuoneesta, mutta Michel ei oikeastaan puhunut englantia, enkä minä erityisen hyvin ranskaa, joten keskustelusta ei tullut mitään. Michel ei päästänyt minua ulos kylpyhuoneesta, vaan painoi minut seinää vasten ja alkoi hyväillä ja suudella kielloistani huolimatta, ja hetken päästä kiihotuin vastoin tahtoani. Michel avasi housunsa, ja melkein parkaisin nähdessäni hänen kalunsa, joka oli hillittömän suuri ja täydessä tanassa. Michel nosti minua pakaroista ja ohjasi kalunsa sisääni, enkä minä enää mahtanut mitään sille, että tuo suunnattoman suuri kyrpä sai minut huokailemaan nautinnosta. Onneksi naintia ei kestänyt kauaa, Michel tuli nopeasti ja melkein saman tien kuulin, kuinka Jules tuli takaisin.

Michel veti äkkiä housunsa takaisin jalkaan ja livahti saman tien ulos kylpyhuoneesta. Kuulin Julesin huutavan jotain raivoissaan, kiroilevan Michelille, kun hän tajusi, mistä mies oli tulossa, ja sitten ovi paukahti - ilmeisesti Michel oli lähtenyt ja lujaa. Minä istuin kylpyhuoneen lattialla jalat täristen ja itkin. Häpesin kuin koira, sillä tiesin, ettei minun olisi pitänyt antaa Michelin tehdä tekosiaan, olisi pitänyt edes yrittää pistää vastaan, mutta tosiasiassa en uskaltanut, sillä epäilin Michelin olevan muutakin kuin humalassa.

Jules tuli koputtamaan kylpyhuoneen oveen, mutta minä en suostunut laskemaan häntä sisään. Menin suihkuun ja hankasin itseäni puhtaaksi Michelistä, ja itkin koko ajan. Jalkoväliini sattui, Michel ei ollut ollut kovinkaan hellä eikä varovainen, enkä olisi halunnut tulla kylpyhuonesta ulos ollenkaan. Lopulta minun kuitenkin oli pakko.

Jules istui olohuoneessa hurjan näköisenä, kun lopulta tulin ulos kylpyhuoneesta G:n kylpytakissa. Hän kiroili itsekseen, mutta kun hän näki minut, hän tuli luokseni ja halasi minua pitkään. Hän kysyi, mitä oli tapahtunut. En tiennyt, pitäisikö minun kertoa totuus, mutta päätin lopulta kertoa, miten asiat olivat. Sanoin ymmärtäväni, jos Jules ei haluaisi enää jäädä yöksi tapahtuneen jälkeen.

Hän oli pitkään hiljaa, mutta sanoi sitten ymmärtävänsä - hän tiesi, että Michel oli holtiton tapaus, käytti toisinaan huumeita ja oli siksi varsin arvaamaton käytöksessään. Todennäköisesti Michel oli tänäkin iltana ottanut jotain muutakin kuin alkoholia, joten olin Julesin mielestä ollut ihan oikeassa, kun en ollut ryhtynyt vastustelemaan. Tosin minun ei kai olisi pitänyt nauttia touhusta sitäkään vähää, minkä siitä nautin... Sain siis "synninpäästön", ja Jules päätti jäädä yöksi.

Kaverini oli edelleen makuuhuoneessa Jeanin kanssa, ja arvelimme heidän jäävän sinne nukkumaankin, joten ryhdyin laittamaan olohuoneen sohvaa nukkumakuntoon Julesia ja minua varten. Kohta kiehnäsimmekin lusikka-asennossa pimeässä olohuoneessa, ja eihän siinä kauaa mennyt, kun olimme taas täydessä touhussa. Jules totisesti osasi käsitellä naista, hänen kanssaan rakastelu kesti ikuisuuden ja tuntui hyvältä joka hetki. Ja kaverini tukahdutetuista kiljaisuista päättelin, ettei Jeankaan ollut yhtään hullumpi petikaveri... =) Jossain vaiheessa havahduimme siihen, että kaverini ja Jean seisoivat olohuoneen oviaukossa puolialastomina naureskellen, ja ilmoittivat menevänsä suihkuun. Nousimme vielä joksikin aikaa, istuimme kaikki neljä olohuoneessa olutta juoden, kunnes tajusimme, että kello oli jo yli kolme, ja päätimme käydä nukkumaan.

Aamulla rakastelimme vielä Julesin kanssa, mutta kymmenen aikoihin hän sanoi, että hänen pitäisi jo lähteä. Sanoimme hyvästimme, sillä kerroin, etten uskonut meidän enää ehtivän tavata, ja katselin G:n ranskalaiselta parvekkeelta, kuinka Jules hyppäsi vespansa selkään ja hävisi rantabulevardin liikenteen sekaan.

Kohta myös Jean tuli ulos makuuhuoneesta ja kysyi, missä Jules oli. Kerroin Julesin lähteneen, ja Jean meni saman tien suihkuun, pukeutumaan ja lähti hänkin. Kaverini makasi makuuhuoneessa voihkien... oli kuulema paikat hellinä... toin hänelle jääpussin jalkojen väliin ja makasimme vierekkäin G:n sängyssä naureskellen illan ja yön tapahtumille. Häädin kaverini sängystä, keräsin kaikki lakanamme ja työnsin ne pesukoneeseen G:n kylpytakin kanssa. Kaverini vietti aikaansa olohuoneen sohvalla jääpussi jalkojensa välissä, pieni t-paita päällään.

Ripustimme lakanat kuivumaan pitkin kämppää, ja kaverini kävi alakerran kaupasta hakemassa meille patonkia ja juustoa. Söimme ja sen jälkeen vain ajelehdimme pitkin kämppää. Minä siivosin kylpyhuonetta ja järjestelin paikkoja, kun en muutakaan keksinyt, ja kaverini nukkui sohvalla. Tiskasin tiskit ja kuivasin ne, ja mietin, pitäisikö ostaa uusia viinoja juotujen tilalle. Lakanat olivat ehtineet kuivua helteisen kuivassa kämpässä nopeasti, ja petasin niitä juuri takaisin makuuhuoneen sänkyyn, kun ovikello soi. Säikähdin, että G oli jo tullut takaisin, mutta tuskinpa hän olisi ovikelloa soittanut. Menin avaamaan, ja oven takana seisoivat Jules ja Jean.

Olin aivan säädyttömän iloinen nähdessäni Julesin vielä kerran. Pojat olivat tuoneet mukanaan ruokaa, ja söimme yhdessä olohuoneen pöydän ääressä. Ruoan jälkeen Jules ilmoitti meidän valtaavan makuuhuoneen, ja niin ehdimme vielä rakastella kertaalleen, raukeasti vatsat täynnä helteisen päivän lämmössä. Kun kello tuli puoli neljä, pojat lähtivät, emmekä enää sen jälkeen heitä nähneet. Kaverini taisi pitää Jeaniin jonkinlaista yhteyttä vielä jonkin aikaa kirjeitse, mutta sekin hiipui ennen talven tuloa.

Poikien lähdettyä me siivosimme yhdessä kämpän kunnolla ja kävimme suihkussa. Kahdeksan aikaan illalla G ja F palasivat reissultaan, A tuli noutamaan meitä kaikkia ja lähdimme yhdessä illalliselle. Ruokapöydässä istuessamme G kysyi meiltä, olimmeko olleet kiltisti hänen poissaolonsa aikana... Kun A vakuutti, että hän oli pitänyt meitä silmällä, ja mitä G oikein luuli meistä, kuvitteliko hän, että me olisimme "tehneet rakkautta", kuten se ranskaksi ilmaistaan, minä ja kaverini saimme hysteerisen naurukohtauksen ja jouduimme poistumaan hetkeksi pöydästä... G:n ilme oli paljonpuhuva, hän taisi arvata totuuden.

Pari päivää myöhemmin lähdimme Marseillesista eteenpäin. Tuo reilu viikko siellä oli koko interrailin parasta aikaa, eikä vähiten opettavaisten seksikokemusten vuoksi...