Sen voi menettää vain kerran

Neitsyytensä. Poikuutensa. Kokemattomuutensa. Miksi sitä sitten kutsuisikaan. Minun piti päästä siitä eroon, kun täysi-ikäisyys tuli ja meni ilman poikaystävää, ja kaikki kaverit alkoivat jo olla kokeneempia kuin minä.

Mietin monia vaihtoehtoja, mutta lopulta tilaisuus tarjoutui eteen kuin tarjottimella. Olin syystä tai toisesta sukuloimassa sisä-Suomessa, pienessä kaupungissa, jossa olin joskus asunutkin. Nyt siellä asui tätini perhe, jonka luona olin vierailulla. Oli abikevääni, penkkarit oli juuri vietetty ja olin periaatteessa vapaa kuin taivaan lintu.

Olin yrittänyt tavoittaa vanhaa koulukaveriani iltaseuraksi, mutta epäonnistuttuani olin lainannut tätini autoa ja lähtenyt kruisailemaan vanhan kotikaupungin katuja. Toivoin kai törmääväni kaveriini kaupungilla - laiha mahdollisuus, mutta aina parempi vaihtoehto kuin istua tädin luona ihmettelemässä. Kello oli jo ohittanut puoliyön, kun viimein pysäköin auton jonnekin ja lähdin kävellen liikkeelle.

Aikani pyörittyäni ja parissa kapakissakin käytyäni (vesilasillisilla, olinhan autolla liikenteessä) päädyin keskeisen kulkuväylän kiireisimpään kulmaukseen, paikallisen tavaratalon nurkalle, ja jäin siihen miettimään lähtisinkö jo nukkumaan, vai mitä tekisin? Aikaa tappaakseni sytytin tupakan. Kulmalla seisova nuori mies liikahti luokseni pummaamaan tupakkaa ja iskemään juttua. Hän oli kohtuullisesti päissään, ihmetteli vesiselvää neitosta ja oli iloinen siitä, että sai tupakkaa. Parempaa tekemistä vailla heitin hänen kanssaan juttua, ja kun hän kuuli minun olevan liikkeellä autolla, hän ryhtyi pummaamaan kotimatkaa. Sopivasti hän asuikin matkani varrella, joten ei muuta kuin matkaan.

Perille päästyämme - hän asui vanhempiensa rintamamiestalon yläkerrassa - nuori mies kohteliaasti pyysi minua teelle. Juttumme olivat pyörineet perin viattomalla tasolla, eikä minulla sen kummempia taka-ajatuksia ollutkaan, en vain vielä halunnut mennä nukkumaan, joten hyväksyin tarjouksen ja kipusin hänen perässään yläkertaan.

Pian minulle selvisi, että hän oli vanhempiensa ainoa lapsi, ja niinsanotusti iltatähti. Ikää hänellä oli vain muutama vuosi enemmän kuin minulla, mutta hänen vanhempansa olivat jo tuolloin päälle viisikymppisiä. Poika asui yläkertaa kuin omaa asuntoa, vanhemmilla ei kuulema ollut edes avainta oveen. Hän keitti teetä pienessä keittonurkkauksessaan, minä istuin miten kuten vanhalla, parhaat päivänsä nähneellä sohvanrohjakkeella ja mietin, mitä hittoa oikein täällä tein. Tapsa, kuten hän oli itsensä esitellyt, oli ihan söötti, ei mitenkään erikoisen näköinen tai oloinen, hieman minua pitempi, hoikka ja ristiverinen nuori mies, jolla ei ainakaan seinistä päätellen ollut muita kiinnostuksen kohteita kuin moottoripyörät ja autot.

Joimme teetä, juttelimme niitä näitä, kunnes Tapsa yhtäkkiä totesi, että siitä olikin aikaa, kun hänellä viimeksi oli kämpillään naisvieras. Jotain hän jutteli pitkäaikaisen suhteen kariutumisesta puolisen vuotta aiemmin, ja siitä, että jotain yhden yön juttuja oli sen jälkeen ollut - aloin jo pikkuhiljaa arvata, kokemattomuudestani huolimatta, minne suuntaan oltiin menossa. Otin aikalisän ja pakenin vessaan. Katsoin itseäni peilistä ja mietin, olisiko se tässä. Tilaisuus, mahdollisuus - mutta mitä tekisin? Tuumasin itsekseni, että sama se kai on, menettää neitsyytensa tässä ja nyt. Kävelin ulos vessasta, ja kun Tapsa lopulta sanoi ihan suoraan, että panettaisi, tuumasin rauhallisesti, että sopiihan se, jos hänellä vain on kortsuja, sillä minulla ei niitä ollut.

Tapsa äimistyi suorasukaisesta vastauksestani. Olihan niitä kortsuja, yöpöydän laatikossa, ja hetken päästä olimmekin jo vällyjen välissä. Homma oli nopeasti hoidettu, ja itsekseni tuumasin, että kovasti ylimainostettua tuo neitsyyden menetys, niin nautinto- kuin kipupuolellakin. Tapsa alkoi selvitä, ja lopullisesti sain hänet hämmennyksen valtaan kertomalla, että tämä oli itse asiassa ja ihan oikeasti eka kertani. Hän ei voinut tajuta, että joku voi hoitaa asian tähän tapaan, selvin päin, harkiten. Ei niin, että se olisi häntä estänyt houkuttelemasta minua samaan leikkiin uudelleen. Tällä kertaa hommassa jo oli vähän enemmän sisältöä, mutta taisimme olla kummatkin aika aloittelijoita siinä hommassa...

Parin tunnin päästä kävin nopeasti suihkussa, keräsin kamppeeni ja lähdin suikattuani ensin nopean suukon Tapsalle, joka kovasti pyyteli puhelinnumeroani. En sitä kuitenkaan antanut, joten Tapsa antoi omansa ja pyysi soittamaan, kun olisin seuraavan kerran kaupungissa. Hyppäsin autoon ja parin kilometrin päässä heitin lappusen auton ikkunasta ulos. Ei jälkipyykkiä tästä asiasta, päätin.

Tätini luo päästessäni kello oli jo ohittanut kolmen, ja hämmästyinkin, kun tätini istui keittiössä hereillä. En olisi suuresti välittänyt siinä tilanteessa juttutuokiosta, mutta jäin kuitenkin istumaan. Tätini sanoi olleensa vähän huolissaan, kun minua ei ollut kuulunut takaisin, mutta sepitin äkkiä tarinan siitä, kuinka olin törmännyt vanhoihin luokkakavereihin kaupungilla ja lähtenyt mukaan joihinkin kotibailuihin. Selitys upposi -ainakin siltä vaikutti- tätiini täysin, ja kohta painuimme kumpikin pehkuihin.

Aamulla, aamiaispöydässä istuessamme, tätini selitteli jotain viipymisestäni miehelleen, joka supliikkimiehenä täräytti heti, että älä turhia höpötä, tyttöhän on tietysti ollut naimassa! Yritin pitää pokkani, mutta kommentti tuli niin puun takaa, että taisin lehahtaa punaiseksi. Sellaista se on, 18-vuotiaan viattomuus...

Kotiin palattuani pääsin sitten leuhkimaan kavereille, etten enää vastaa horoskooppimerkkiäni, ja hetkeksi taisin saada omassa porukassani erikoisen statuksen - kukaan ei ollut hoitanut hommaa ainakaan niin "tyylikkäästi", kuten yksi kaveri kommentoi. Olihan se, melkein kuin olisi huorissa käynyt.